Runoudesta palanen...

Luen tällä hetkellä Willard M. Oliverin uutta elämänkertaa Robert E. Howardista (1906-1936), joka sattuu olemaan itselle yksi lempikirjailijoita. (Omaan kirjalliseen tyyliin onkin kirjailijalta iskostunut, että tarinoissa ei jäädä vatuloimaan.)

The Life and Times of a Texas Author on pieteetillä tehty ja pelkät viitteet syövät kirjasta lähemmäs 150 sivua. Elämänkerta ei jää paikallishistoriikiksi, vaan syväluotaa laajemmin kirjallisuutta Howardin elinaikana ja Weird Tales käydään myös pala palalta syvällisesti läpi.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kiinnitti tänään huomion, kun oli kyse runoudesta 1920-luvulla. Nähtävästi ihmisillä oli tapana painaa runoja mieleen ja niitä illallisen jälkeen yhdessä lausuttiin ulkomuistista.

Vapaa runomitta teki tuloaan, ja joku sitten kirjoittikin 20-luvulla, että runous suuren yleisön harrastuksena alkaa olla vähenemässä. Onhan toki vapaamitallisia runoja paljon vaikeampi muistaa kuin mittaan sidottuja.

Oli myös hyvää pohdintaa siitä, miten kirjailijan kirjoittamiseen vaikuttaa, jos aloittaa runoilijana ja jatkaa proosan parissa. Miten ja millaisilla nyansseilla runous loimuaa proosan taustalla.

Sellaista. Joka tapauksessa hyvin mielenkiintoinen kirja, onneksi on vielä paljon luettavaa! 😁

#reh #miekkajamagia #weirdtales #kirjallisuus