Vuoden kurjimpia paikkoja, jatko-osa (luonnon tilan heikkeneminen ei tiettävästi pysähdy ihmisten juhlapäivinä) –

Rinteen alla oli vielä 1950-luvulla ollut hyvin vetinen avosuo, joka nykyisestä kasvillisuudesta päätellen oli vähintään keskiravinteinen. No, jokainen arvaa, miten käy reheville soille kylien lähellä. Ojitettu suo kasvoi puuta niinkin hyvin, että se on nyt jo avohakattu. Ojavedet humuksineen laskee täältä Vanajan reitin virtavesiin ja järviin.

#tosiluonto

Vuoden kurjimpia paikkoja, jatko-osan jatko-osa:

Vesiensuojelutekoja Kanta-Hämeestä, karsee viemäri, kaivettu totta kai aivan lähteikön viereen ja vielä perattu suht äskettäin. Näitä kun tulee vastaan, olo on niin epätoivoinen, että tekee mieli vain heittäytyä naamalleen sinne ojaan.

#paikat

Edelleen vuoden onnettomimpia paikkoja: onko montakaan traagisempaa näkyä kuin lähteikön harsosammalkasvustoihin asti kaivettu oja, joka on tehty vain 7–8 vuotta sitten. Silloin on tiedetty kyllä ihan tarkkaan, ettei lähteikköjä pidä heikentää. Metsäyhtiö ei voi vedota myöskään tietämättömyyteen koko lähteiköstä, koska siinä on virallinen Metsäkeskuksen rajaus säästettäväksi metsälakikohteeksi.

Tältä näyttää tahallinen luonnontuhonta.

#paikat

Jatketaan kuluneen vuoden säväyttävimmillä pahan mielen paikoilla. Tää oli hieno rehevä korpi, jossa on joskus mutkitellut luonnontilainen puro. Nyt siellä virtaa mustat vedet viivasuorissa ränneissä.

Uoman vesi tulee moreenirinteestä alle kilometrin päästä. Rinteen ojassa kivennäismaalla vesi oli täysin kirkasta, vaan eipä ollut enää alempana korpiojissa.

#tosiluonto

Tosi ristiriitainen paikka, kun puustoon oli kehittynyt luontoarvoja (kissantassujäkälää! kolohaapoja!), mutta vedet oli sössitty näin. Eikä tehokas kuivatus tietenkään pidemmän päälle turvaa sitä, että vanhojen kosteiden korpien lajit säilyy.

#tosiluonto