KirjapiiloMeinasi hermot mennä eilen, kun etsiskelin paria asiaa Kalevan Prisman noutopisteistä. Olin ostanut palapelisalkun ja pienen bluetooth-kaiuttimen, viimeksi tulleessa tekstiviestissä sanottiin, että toinen paketeista on noudettavana ”eteläiseltä lastausovelta”.
Olin liikkeellä kävellen. Eteläinen lastaussilta oli pimeässä ja tihkusateessa, kyltit sanoivat ”isojen tavaroiden nouto”, ideana ilmeisesti, että loikataan pakettiautosta tai vastaavasta ylemmälle tasolle ja sitten kävellään muutama metri lastausovelle ja roudataan pesukone/pakastin/kaappistereot suoraan autoon. Vaihteeksi tunsin itseni vammaiseksi: jalkani ei noussut automontusta niin, että olisin päässyt ylätasolle ja sitten lastausovelle. Kävelin infoon varmistamaan: kyllä, olen ollut oikeassa paikassa ja jossain pitäisi olla myös soittokello. Kävelin takaisin: ehkä soittokello oli lastausoven vieressä, ei ollut päivänvaloa joten kello ei näkynyt sinne monttuun, josta en päässyt pois. Oli sentään puhelinnumero. Soitin, meni vastaajaan. Soitin toisen kerran, nyt vastattiin. Taas sanottiin: ”Tule tähän lastaussillan ovelle” - parkaisin, etten pääse ovelle, kun en pysty nousemaan jalkani kanssa yhtä yli metristä porrasta…
No, avasihan se vastaaja oven, lopulta selvisi, että palapelisalkku oli pakattu jumalattoman isoon, litteään pahviin (koko 2 metriä x 2 metriä). Ja se toinen tilaus on tosiaan toisessa noutopaikassa rakennuksen toisella puolella. Puuh!
Oli työpäivä takana, puhelimen askelmittari sanoi 15 000 askelta ja risat. Soitin puolison hakemaan minut kotiin (alkuperäinen ajatus oli sompailla ratikalla ja kävellä kilometri ratikkapysäkiltä).
Muista: älä tilaa Prismaan noudettavaksi kuin äärimmäisessä hädässä ja tilaa aina vain se yksi paketti. Muista myös, ettet ole hyväjalkainen normaali.