Kun epäinhimillistäminen normalisoituu, se menee yhä pidemmälle, kirjoittaa päätoimittaja Veera Vehkasalo kesäkuun Ison Numeron pääkirjoituksessa.
Karmivimpia ajankohtaisia esimerkkejä tästä on Gazan tuho.
”Uin kymmenisen vuotta sitten Kuolleessa meressä. Kelluin suolaisessa lämpimässä vedessä taivasta katsellen.
Rannalle pääsi sisään turvatarkastuksen kautta. Alue oli aidattu, ja aidan toisella puolella oli miinoista varoittavia pääkallokylttejä.
Pian saavuttuani kolme mudalla kuorrutettua rantaleijonaa speedoissa toivotti minut iloisesti tervetulleeksi Israeliin. Ranta oli miehitetyllä Länsirannalla, Palestiinassa. Vesivaroja hallinnoi kuitenkin Israel, ja tämäkin ranta oli osa israelilaista siirtokuntaa. Ystävällinen taksikuski jätti minut kauas parkkipaikasta, koska palestiinalaisia ei päästetty lähemmäs.
Siellä minä silti kelluin, iloisten turistien joukossa, miettien miinakentän toista puolta.
Siellä oli Ramallah, jossa haastattelemani lastenpsykiatri, surumielinen mies, yritti hoitaa palestiinalaislasten silloisesta Gazan sodasta saamia traumoja. Ja Hebron, jossa vieraillessani Israelin armeijan sotilaat heittivät kyynelkaasua pikkupoikien päälle.
Tuo uimareissu on nyt ollut mielessäni usein. Ei vain se, että minä päädyin sinne. Vaan se, miten tuokin ranta vei kohti kansanmurhaa.
Gazan tuho mahdollistui, koska rajoja oli jo kauan venytetty. Jo ennen sitä hyväksyttiin palestiinalaisten elämä ilman perusoikeuksia, siirtokunnat, saarto, pidätykset ja liian usein kuolemakin.”

Lue koko pääkirjoitus nettisivuiltamme.

#isonumero #katulehti #gaza