Tarkistin toista viestiä varten Orwellin Eläinten vallankumouksen käännöstä.
Samalla huomasin kuinka vaikea neuvostovastainen kirja on ollut myös länsimaissa: kirjaa oli vaikea julkaista ensin neuvostovastaisuuden vuoksi, myöhemmin koska teosta epäiltiin troskilaiseksi.
1950-luvulla tehdyssä brittianimaatiossa Venäjän tsaarinajan kritiikki on häivytetty. Lisäksi (kuten 1990-luvun lopussa tehdyssä jenkkielokuvassa) tarinan loppu on vaihdettu onnelliseen paluuseen kapitalismiin.
Tässä mielessä Eläinten vallankumous saattaisi olla erinomainen viite 1900-luvun historian kurssille. Paljon puhutaan itäblokin sensuurista (valtiojohtoisuuden vuoksi maalitaulu on helppo), mutta samalla omaa järjestelmää lähellä olevat maalit jäävät helposti joko kustantamatta, kokevat rankan toimituksen kuten yo. elokuvat, tai julkaistaan ilman suurempaa rummutusta ja toivotaan ettei kukaan huomaa.
(Twitterissä huomasi kuinka moni kuvitteli että sanavapaus on sitä että saa haukkua Stalinia.)
@iju Onhan tuosta "soitettu versio" Pink Floydilta, joka osin ajankohtaistaa kritiikkiä, https://fi.wikipedia.org/wiki/Animals_(albumi)
Juho Mäntysalo
Lupposofi