Tuomo HEn tunnistanut omaa perfektionismiani ennen kuin terapiassa. Järkeilyni meni siten, että kun kerran niin moni asia jää kesken, tai jää täysin aloittamatta, miten voisin olla perfektionisti. Terapeuttini auttoi ymmärtämään, että nämähän ovat itse asiassa perfektionismin ilmenemismuotoja.
Itse asetetut epärealistiset tavoitteet aiheuttavat sen, ettei hommaa pysty edes aloittamaan. Jo pelkästään homman ajatteleminen ahdistaa. Eikä näitä itseasetettuja tavoitteita välttämättä edes tunnista.
Kun oman perfektionismin sitten reilun 40 vuoden iässä tunnisti, auttoi se ymmärtämään erinäisiä asioita, kuten vaikkapa alisuorittamista opiskeluaikoina. Lisäksi se, yhdessä terapiassa saatujen työkalujen kanssa, auttoi luovimaan paremmin tilanteissa, joissa perfektionismi nostaa päätään.
Terapia on ohi, mutta prosessi luonnollisesti kesken. Toki koko elämä on prosessi.