Juho MäntysaloMikä tämä juttu päivystyksen jonoista on? Artikkeli ei erittele perussyitä, eikä itsellä ole ammattitaitoa spekuloida.
Ilpo Manninen@iju Käytännössä sitä, että vapaita jatkohoitopaikkoja (erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla, terveyskeskuksissa jne) ei ole heille, jotka niitä tarvitsevat tai näissä jatkohoitoyksiköissä ei ole riittävästi työvoimaa. Yksittäisiä potilaspaikkoja, ja kokonaisia hoitoyksiköitäkin on suljettuna työvoimapulan vuoksi.
Päivystysluonteinen työ on nopeaa, terveys tilanteen stabilointia, josta siirrytään nopeasti toisiin yksiköihin jatkohoitoon tai kotiudutaan.
Luulin että lakon onnistunut ratkaisu selvitti työvoimapulan, mutta ilmeisesti sitä edeltävä kamppailu jätti märkiviä haavoja, ja ennenkaikkea irtisanoutuneita työntekijöitä?
Ikävä kun tätä tapahtuu julkisella puolella. Onneksi harvoin, mutta passiivisuuskin on valinta, jonka sadosta kaikki pääsevät nauttimaan.
@iju Onneksi ongelmaa on pyritty ratkaisemaan mm. palkkaratkaisuin.
Paljon on työtä edessä ja tehtävänä, jotta pystyttäisiin tarjoamaan niitä palveluita, joilla turvataan kansalaisten terveys, hyvinvointi ja toimintakyky, puhumatta hyvästä elämänlaadusta.
Palkkaneuvottelut olivat hyvä alku. Kesällä puhuttiin kuitenkin siitä kuinka mm. vientiala olisi saanut sopimuksensa klasuurin että heidän korotuksensa olisi tarkistettava hoiva-alan jälkeen ja varmistettava että olisi suurempi.
Tätä tarkoitan sillä että puhutaan pistemarkkinataloudesta: toimivan yhteiskunnan tuotot jäävät helposti tuotantoketjun viimeiselle, kokonaan unohtaen sen ekosysteemin [ja sen huollon] jossa ketju edes toimii.
@iju Toki tilanteeseen johtaneet kehityskulut ja kriisiytymisen syyt ovat syvemmällä. Terveydenhuollon ongelmat ovat hetkellä globaali-ilmiö.
Ruotsissa nämä terveydenhuollon työvoimaan liittyvät ongelmat alkoivat yli kymmen vuotta sitten, eivätkä he ole kyenneet tätä ongelmaan ratkaisemaan.
Hyvin vaikea yhtälö, ellei jopa mahdoton.
En nyt tiedä onko mahdoton, mutta pistevoittoihin tukeutuva markkinatalouden muoto on vaarallinen tilanteessa jossa talouskasvua ei tapahdu. Toisaalta Suomi ja sen vertaismaat ovat tähän malliin viimeisen 40 vuoden aikana vahvasti sitoutuneet.
Boomereiden suuri ikäryhmäkoko ei toki auta. Akuutisti tai demokraattisen päätöksenteon kannalta.
@iju Toki on ymmärrettävää, että taloudelliset liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, koska jaettavaa on niin monelle, eikä rahoitusmallit ole mahdollisesti järkeviä kokonaisuuden kannalta.
Tekisi periaatteesta mieli käydä keskustelu siitä kuinka pohjaongelmana on liian yksinkertaiset yhteiskuntamallit yhdistettynä väärään tietoisuuteen ihmisten toiminnan ja kannustimien perussyistä.
Esim. ihmiset arvostavat palkkaa enemmän kuin työoloja; palkan tulee vastata työvoiman saatavuutta, ei koulutusta.
Taylorisaatiossa oli tutkitusti ongelmansa jo tehdasympäristössä, ja soveltuu vielä huonommin tietotyöhön.
Kuitenkin Suomessa johto/politiikot vetää just tätä.
Puhumattakaan siitä että kun yritetään perustella palkkaa pelkän tehokkuuden seurauksena (mikä toki toimii mm. tehtaissa) niin unohdetaan että suurin osa taloudesta ei perustu oman tuotannon tehokkuuteen, vaan nimenomaan tehokkuuteen suhteessa vientiin.
(Ricardoa ja Baumolia yksinkertaisesti soveltaen; ahtaaja on valmis maksamaan hampurilaisesta tai terveydenhuollosta, jos siihen käytetty raha on matalampi kuin mitä tämä itse samassa ajassa tienaisi.)
@iju Terveys, hyvinvointi tai toimintakyky tuottena tai työn lopputuloksena on jotain muuta kuin vientituote. Useissa tilanteissa on vaikea osoittaa, että juuri minun terapeuttinen suhtautuminen tai lähestymistapa olisi ollut se ratkaiseva tekijä.
@iju Varmasti taustalla on rakenteita, malleja sekä toimintatapoja että asteenteellisia vaikutteita.
@iju Nykyajan taylorismin muoto voisi olla Lean, jossa prosessit on hiottu loppuun saakka. Hoitotyössä on yhtäaikaa oltava yksilöllinen mutta sallittuja toimintamalleja voi olla vain kourallinen. Paradigmat painivat, kuka, mitkä ja ketkä vievät lopulta niskalenkin.
Ymmärrän toki näitä säästöpaineita, ja toimintaa on järkeistettävä, sehän on selvä. Siitä huolimatta, olisi syytä nostaa esille se, mitä menetettiin ja tuliko mitään tilalle.
Puhuttiin sitten infotyön taylorisaatiosta tai leanista, niin ongelmia:
- homma perustuu siihen että ihminen opetetaan toistamaan muutama liike täydellisesti. Infotyö vaatii kuitenkin soveltamista, mitä on vaikea standardoida.
- lean perustuu JIT:iin, jossa tehokkuus tulee resilienssin kustannuksella (eli tarvittaessa valtio apuun).
- ihmisten kohtelu koneina johtaa burnoutteihin. Infotyössä koulutusajat ovat pitkiä (vuosia!) mikä aiheuttaa työvoimapulaa.
Enkä nyt tiedä onko taylorisaatio menneisyyttä. Olin tannoin yleisössä kun eräs organisaatioohtaja piti sen tärkeydestä tunnin esitelmän, jota seurasi workshop implementoinnista asiantuntijatyössä.
Sittemmin tosin kävi ilmi että alalla tuo on aika yleinen käytäntö, tämä johtaja teki vain virheen sanomalla ns. hiljaisen osan ääneen.