Pitkästä aikaa tuli Pitkäkoskelle mentyä kävelemään. Reilu kaksi vuotta sitten siellä murtunut nilkka sai ehkä paikkaa arastelemaan. Kaikenlaista sirittäjää ja peipottajaa piisasi, puhumattakaan käettäjästä jonka jatkuva tuuttailu onneksi kävelyn myötä vaimeni taustaääneksi.
Aamun #polkupyörähdys vei Haltialaan ja Pitkäkoskelle. Aika mukavasti on Vantaanjoessa vettä.
Aamun pyöräilyllä tuli tarkistettua Pitkäkoskella Vantaanjoen vesimäärä. Hyvin vettä virtaa. Puolimatkan pysähdyksellä tuli mieleen että satula on pitkään tuntunut hiukan epämukavalta, pitäisikö sitä säätää? Loppumatkasta piti totuttautua oudon mukavalta tuntuvaan satulaan. Hyvä että työkaluja oli mukana.
Tänään on tasan vuosi siitä kun kävelyllä Pitkäkoskella mursin nilkkani jäisellä polulla. Ihan hyvin nilkka on vuodessa kuntoutunut, Töölön sairaalassa tehdyn leikkauksen jälkeen.
Aamun kävely tarjosi reilu kaksi tuntia mm. Pitkäkosken ja Kuninkaantammen maisemia. Melko viileää oli, ja aurinkoista.
Iltapäivällä tuli käytyä kävelyllä Pitkäkoskella, jossa viime vuoden maaliskuussa mursin nilkkani jäisellä polulla. Nyt en liukastunut. Paikasta tuntui kovasti tykkäävän etelään muuttanut koskikara.
Sampsa Kiianmaa
Juha Haataja