"Usein puhutaan nostalgiasta, kaipuusta johonkin. En tiedä onko se nostalgiaa, jos haluan takaisin ajan, jolloin kaikki ei ollut pelkkää sotaa, luonnontuhoa ja ahneutta. Ihmisyyden muotti on kaventunut samalla, kun kilpailu, kovuus ja kiire yhteiskunnassa ovat kasvaneet.
Laman jälkeisen nousukauden adrenaliinipiikistä on enää vähän jäljellä. Suomi on ainakin poliitikkojen puheissa täynnä melkoisen lohduttomia näkymiä. Niin ei tarvitsisi olla.
Olen aistivani, että tietynlainen analoginen elämä vetoaa taas ihmisiin. On ristikoita, dumbphonet, C-kasetteja ja käsityökerhoja. Tarvitsemme enemmän talkoita, mummolaa, päiväunia, sienestystä, kyläilyä, painettuja Kainuun Sanomia – ja yhteisen juhannuskokon, jonka äärelle ovat tervetulleita kaikki, jotka osaavat olla hetken aikaa nahistelematta."
