Maailma on rikki – pelataan pelejä
On vuosi 2022 ja kirjoitan tätä blogia sängyssä kännykälläni sähkökatkon aikana. Elämme jännässä historian risteyskohdassa yhtäällä korkeateknologian suoman vapauden vallitessa, toisaalta menneisyyden energiatuotannon kahleet visusti nilkkamme ympärillä. Tekoäly on tehnyt ensimmäisiä suurelle yleisölle selkeästi näkyviä läpimurtojaan ja ensimmäistä kertaa fuusioenergia on pystynyt tuottamaan ylläpitoaan enemmän energiaa. Mutta kaiken tämän kehityksen ehtona […]Ihmiset, joilla on sataprosenttisesti toimintakuntoinen #omatunto, eivät varmaan nykyään saa itkultaan unta.
Minä en uskalla väittää sellaista, koska välillä on pakko vain ohittaa katumusta ja pahoinvointia potien jokin sähköpostiin kolahtanut kerjuukirje Amnestylta, Punaiselta ristiltä, Unescolta, Lääkärit/Toimittajat ilman rajoja -järjestöiltä, Setalta, keneltä kaikilta näitä nyt minullekin tulee. Ellen olisi paha ihminen, kiikkuisin ennen pitkää kaulakiikusta. #perkele #maailmantila
Huolettaa entistä enemmän maailman tila. Kaksi hullua oligarkkia johtaa suurvaltoja. Meillä on oma ”empatia ei kuulu politiikkaan” -hallitus, joka riemumielin alentaa kaikkein rikkaimpien verotusta, mutta rahaa ei ole köyhimpien sosiaalietuihin. Ilmaston lämpeneminen vaatisi yhteistyötä ja panostusta tutkimukseen ja koulutukseen, sen sijaan ostetaan asejärjestelmiä.
Eilen ”Se saattaa olla ihminen” -näytelmästä jäi mieleen kohtaus, jossa päähenkilö Elli oli terveyskeskuksessa. Pitkän jonotuksen jälkeen lääkäri pisto kerrallaan hoitaa Ellin haavaa. ”Siis miten sä saatat laittaa vain tikin kerrallaan, kun maailma on täynnä paskaa?” huutaa Elli ja lääkäri mutisee, että tikki kerrallaan tämä vaan on tehtävä. Vähän on ellimäinen olo, pitäisi nyt löytää ne omat tikit, joita tehdä yksi kerrallaan.
Jotenkin tässä ei enää tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Ehkä meen vaan peiton alle. #maailmantila
🐦🔗: https://n.respublicae.eu/kirsipiha/status/1626302183414067200