Punainen mekko
Punainen mekko on nuoren esikoiskirjailijan vahva ja omakohtainen romaani prostituutiosta. Päähenkilönä kirjassa on Noora, joka ei tiedä mitä tekisi – miksi tyytyisi siivoamaan muiden sotkuja, kun ansaitsee paremmin myymällä omaa itseään!
Teos on kuvaus sukupolvesta, jonka tulevaisuutta sävyttävät epärealistiset haaveet. Noora haluaisi kelvata kaikkeen, mutta epävarmuus ja itseinho ovat pidempiaikaisten ihmissuhteidenkin tiellä. Hän kertoo avoimesti kirjassa suhteistaan […]
Huomaan myös haaveilevani kokoaikaisesta urheilijan tai seikkailijan elämästä. Olisi kiva ajaa Euroopan läpi merelle asti, tai pidemmälle. Unohtaa kaikki elämää vaikeuttava sotku.
Tämänkin haaveen voimistumisessa on ajallinen yhteys samaan tilanteeseen työpaikalla.
Tänä vuonna haluan...
... kuluttaa vähemmän
...nauraa enemmän
...vaalia sitä mitä mulla on
...laajentaa kasvimaata
...kuvata enemmän kameralla kuin puhelimella
...pitää fyysistä päiväkirjaa
...lukea hyviä kirjoja
...kuunnella enemmän omaa jaksamistani ja voimavarojani
Tuli tässä mieleen, että kapitalismi on standardoinut meille sellaisen "farmari-Volvo-omakotitalo-kaksi lasta-koira"-elämän, että ilman niitä tai siihen verrattavaa "haaveilua" ei oikeastaan ole suomalainen.
Käytännön esimerkki: kävin 12.7. katsomassa Bruce Springsteenin ja E-Street Bandin keikan Olympiastadionilla, ja miulla on kaks lasta. Teininä jo sanoin, että kun Brucen näkee ja oma perhe on, niin elämä on täydellistä, olen voittanut pelin. Nyt olen voittanut pelin sitten (yey!).
Kesällä käytiin vaimon isoisän luona. Hän on koko elämänsä tehnyt töitä, osti 80 000 arvoisen mökin metsästä ja restauroi siitä omakotitalon. On autot ja saunarakennukset, oma tontti jne.
Pappa sitten sanoi miulle, kun kerroin että näin vajaa 28-vuotiaana ei tarvitse enää haaveilla mistään, sattuneesta syystä. Pappa siihen sitten et kyllä työpaikasta pitää haaveilla.
En vastannut siihen mitään kuin joo. Mutta ajattelin, että en ole sitä ihmistyyppiä, joka haaveilee että voi kun pääsisin 40 vuodeksi sanotaan nyt vaikka ajamaan bussia ja siitä eläkkeelle ja hautaan sitten. Elän kokemuksista ja eräänlaisista saavutuksista, joihin ei liity työ. Työ ei ole muuta kuin kapitalistin kassan kerryyttämistä ja inhottaa, että ihminen on nykyään vaan työnsä. "Mites töissä?"
Ei mitenkään, mutta elämässä pyyhkii hyvin, paremmin ei voisi mennä.
Jotenka;
Eilen oli elämäni paras kulttuurikokemus, Bruce Springsteen & E-Street Band Helsingin Olympiastadionilla LIVENÄ 🎸👏🏼 suomen kielessä ei ole ylistyssanoja joilla osuvasti voisi kuvailla eilisiltaa tai miestä ja Bändiä. Fanitus alkoi jo vaippaiän jälkeen kuulemma, kun on ollaan olkkarissa "tanssittu" vuoden 1984 jättilevyn "Born in the USA":n tahtiin. Vuonna 2007 ostin omilla rahoilla "Magic"-levyn CD:nä, ja siitä lähti levyhylly karttumaan.
Tuli itkettyä neljästi, huudettua ääni käheäksi ja jalkoja särkee.
Ai niin, tätä keikkaa oli odotettu 15 vuotta. Että mistähän sitä seuraavaksi haaveilisi 😄 #musiikki #brucespringsteen #helsinki #olympiastadion #haaveet
"Ey Steve?! You wanna go home!?
"Naah 👎🏼"