Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Lahdessa järjestettiin jo perinteeksi muodostunut talvinen Desucon Frostbite. Mediamelankolia oli paikalla. Jaksossa käydään tapahtuman luentotarjontaa läpi. Miten Jefu suoriutui omasta ryönäisestä animematkastaan? Miten animevisoja ei tule järjestää?
#Podcastfi #Podcast #Mediamelankolia #Desucon
http://siniristiotakut.com/2026/02/03/48-desucon-frostbite-2026/
https://youtu.be/1SM1lYqBf28?si=KBV49G8vkoH0LHRu
Kävin viime viikolla höpöttämässä omia mietteitäni kurjista animekokemuksista. Siitäpä katsomaan, mitä minun suustani kuultiin.
Jäi vähän parempi fiilis tästä Desuconista kuin siitä kesän, vaikka edelleen mietin, onko tapahtuma enää sellainen missä haluan varsinaisesti käydä muuten kuin tavan vuoksi/uteliaisuudesta. Hyvä, että palautetta mm. istumapaikkojen suhteen oli kuunneltu.
Taidekuja on edelleen vähän ikävästi järjestetty, mutta siihen nyt vaan tottuu. Tämä tosin taitaa olla ainoa tapahtuma Suomessa, missä ei törmää niihin saakelin 3D-tulostettuihin lohikäärmeisiin missään myyntipöydällä.
Frostissa oli hitsin kivaa ja onneksi otin tämän päivän vapaaksi, kun coniväsymys on pukannut päälle aika intensiivisesti nyt iltapäivällä. Oma ohjelma meni ihan kivasti, mikä on esiintymisjännittäjälle aina voitto! Taltio löytyy myös: https://youtu.be/mTDli2tSFXA?si=CjOsT1g5buXZ7Z6_
Desussa oli hyvä luento visual noveleista. En itse päässyt vielä noin aamusta paikalle, mutta onneksi on tallenne!
Jostain syystä minut on useaan kertaan profiloitu he/him-pronomineilla tarinoideni kommenteissa. Nettikaverini sanoi että hän luuli minua alunperin jätkäksi, mutta en omasta mielestäni anna teksteissäni sellaista kuvaa… Ehkä aikoinaan joissain paikoissa siksi, koska en pitänyt siitä huomiosta mitä naisille netissä annettiin.
Mutta minun välillä vaikea samaistua tiettyihin juttuihin. Mutta tiedän, etten ole ainoa, ja kaikki eivät ehkä edes ole miettineet asiaa samalla tavalla.
Mietin välillä, miten en oikein osaa innostua naisille suunnatusta fanipalvelusta, etenkin jos fanituksen kohteet ovat mieshahmoja. En osaa mennä siihen rooliin, jossa halutaan tulla hurmatuksi niin, että tykytyky vaan. Ficcini on yleensä kirjoitettu topin/semen näkökulmasta, mutta lempihahmoni tapaavat olla niitä, jotka näen bottomeina/ukeina…
Olen ja tulen aina olemaan moesika, ja makuni on rakentunut sen päälle. Joskus ilokseni löydän jonkun piirtäjän, joka jaksa mentaliteettini.
Tenipuri-ohjelmasta jäi useampi pointti mieleen ex-fanina. Ehkä vahvistui se ajatus, että olin aina ”väärän profiilin” fani siinä mielessä, että en ole koskaan innostunut idoleista, näyttelijöistä tai edes 2.5D:stä, ja musikaalit sekä niiden näyttelijöiden löyhkiminen oli aika isossa keskiössä muiden fanien keskuudessa.
Myös se, että Japanissa ne suositummmat hahmot olivat niitä cooleja ikemenejä, jotka omasta mielestäni ovat aina olleet tylsiä.
Kesällä valitin siitä, että ohjelmiin oli kovat jonot. Nyt ainakin lauantaina tilanne oli päinvastainen, Kokassa parissa putkeen istumassano ohjelmassa ei ollut melkein ketään. Sääli, koska molemmat olivat hyviä ja laadukkaita (Prince of Tennis ja Card Captor Sakura). Mutta ehkä sellaiset yleisaiheet sitten vetävät enemmän porukkaa (mielestäni näistä ohjelmista kumpaakaan ei tarvinnut tosin olla perehtynyt sarjoihin).
Mediamelankolia Podcast
Jefu
Norppu
Maaret
marumuju