NorppuKesällä valitin siitä, että ohjelmiin oli kovat jonot. Nyt ainakin lauantaina tilanne oli päinvastainen, Kokassa parissa putkeen istumassano ohjelmassa ei ollut melkein ketään. Sääli, koska molemmat olivat hyviä ja laadukkaita (Prince of Tennis ja Card Captor Sakura). Mutta ehkä sellaiset yleisaiheet sitten vetävät enemmän porukkaa (mielestäni näistä ohjelmista kumpaakaan ei tarvinnut tosin olla perehtynyt sarjoihin).
Tenipuri-ohjelmasta jäi useampi pointti mieleen ex-fanina. Ehkä vahvistui se ajatus, että olin aina ”väärän profiilin” fani siinä mielessä, että en ole koskaan innostunut idoleista, näyttelijöistä tai edes 2.5D:stä, ja musikaalit sekä niiden näyttelijöiden löyhkiminen oli aika isossa keskiössä muiden fanien keskuudessa.
Myös se, että Japanissa ne suositummmat hahmot olivat niitä cooleja ikemenejä, jotka omasta mielestäni ovat aina olleet tylsiä.
Mietin välillä, miten en oikein osaa innostua naisille suunnatusta fanipalvelusta, etenkin jos fanituksen kohteet ovat mieshahmoja. En osaa mennä siihen rooliin, jossa halutaan tulla hurmatuksi niin, että tykytyky vaan. Ficcini on yleensä kirjoitettu topin/semen näkökulmasta, mutta lempihahmoni tapaavat olla niitä, jotka näen bottomeina/ukeina…
Olen ja tulen aina olemaan moesika, ja makuni on rakentunut sen päälle. Joskus ilokseni löydän jonkun piirtäjän, joka jaksa mentaliteettini.
Jostain syystä minut on useaan kertaan profiloitu he/him-pronomineilla tarinoideni kommenteissa. Nettikaverini sanoi että hän luuli minua alunperin jätkäksi, mutta en omasta mielestäni anna teksteissäni sellaista kuvaa… Ehkä aikoinaan joissain paikoissa siksi, koska en pitänyt siitä huomiosta mitä naisille netissä annettiin.
Mutta minun välillä vaikea samaistua tiettyihin juttuihin. Mutta tiedän, etten ole ainoa, ja kaikki eivät ehkä edes ole miettineet asiaa samalla tavalla.