Huomenna on ystävänpäivä. Kaupallista hapatusta voisi toki sanoa, mutta silti haluaisin a) romanttista huomiota Pyhän Valentinuksen hengessä (hän oli myös ruton pyhimys??!?) ja b) juhlia hyvää ystävätilannettani.
Olen oppinut vasta aikuisena olemaan ystävä, ja minulla on nykyään monta hyvää ystävää. Heistä useampi on vain jotenkin päättänyt, että tosta Satusta pitää pitää, vaikkei se oikein osaa tai tajua ystävähommia. Ja sitten olen vähitellen oivaltanut, miten olla ystävä. Tykkään muuten Saijonmaan Ystävän laulusta, vaikka melodramaattisuus naurattaa.