Jokinen Pipa#narsismi #lähisuhdeväkivalta #väkivalta #alistaminen #hyväksikäyttö #lapset
"– Osutaan sellaisiin heikkoihin kohtiin ja sanotaan tyypilliseen tapaan siitä, että eihän kukaan muu sinua voi sietää tai eihän kukaan katsoisi tuollaista. Sinähän olet se aggressiivinen osapuoli, kun sinä kiihdyt."
- Samaistun Sofia Virtaan. Olen erittäin puhelias, innostuva, nokkela nainen.
Minäkin ajauduin nuorena suhteeseen, missä alkoi väkivalta.
Olin Sofian lailla pelastaja. Uskoin että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Nuoruuden viattomuutta, myös tietämättömyyttä.
Enkä minäkään ollut meedio.
Nyt vanhana kun on takana ~70v elettyä elämää, tunnistan narsistit ja heitä on paljon enemmän kuin myönnetään olevan.
En minä narsismista mitään tiennyt 19 vuotiaana. Molemmat vanhempani olivat narsisteja. Se on selvinnyt minulle vasta eläkkeellä ollessani kun vidoin ollut aikaa opiskella aihetta. Ennen eläköitymistäni elin ajolähtöelämää, missä piti vain selviytyä.
Kun aloin saada eläkettä, stressi helpotti. Vaikka eläkkeeni on pieni, sain vihdoin vakitulot. Kun stressi helpotti, sain elämänhallinnan kuntoon.
Ajolähtöelämässä elanto raavitaan sieltä täältä silppuduuneilla ja kun olet köyhä, se on "No money, no honey".
Tavallaan köyhyys ja syrjäytyminen avaa suoran näköalan aitiopaikalta ihmisyyden ytimeen.
Paljon näkyy narsismia.
Ja narsistihan se tyyppi oli kenean ihastuin, päätäpahkaa rakastuin, johon luotin.
Olin nuori, en tajunnut että sen mustasukkaisuus oli sairaalloista. Luulin että se on rakkautta.
Luulin myös että ihmisiä voi pelastaa.
Toki joskus voikin, mutta narsistia ei voi koska sillä ei ole sairaudentuntoa.
Seurustelun alkuvaiheessa minäkin luulin että vika on minussa.
Olen valtavan puhelias, nokkela, myös autisminkirjolla, adhd, impulsiivinen, innostuva. Olen pienikokoinen ja nuorena olin hoikka, myös ihan hyvän näköinen. Miehet kiinnittävät huomiotaan.
Olin myös jo itsenäistynyt verrattuna siihen kumppaniini. Hän asui yhä 24v vanhempiensa luona, kun minä puolestani olin muuttanut lapsuuskodista jo 16 vuotiaana.
Kumppani oli hiljaisempi, hyvinkin sanojaan valikoiva. Ehkä jollakinlailla ujo.
Mutta siinä oli se rakkaus. Molemminpuoliselta se tuntui ja joka kerta kun sanoin että lopetan suhteen, hän herkistyi ja vannoi rakkauttaan..
Minulle kävi vanhanaikaisesti, tai meille, tulin raskaaksi.
Siitähän ei sitten lähdetäkkään noin vaan.
Varsinkin kun minut pakotettiin raskauteni takia irtsanoutumaan työpaikaltani.
Alkuun luulin että minussa on vikaa kun se lyö.
Sitten selvisi että sen kaikki aiemmatkin suhteet on päättyneet väkivaltaisuutensa takia ja aloin vain odottaa että löydän uuden työpaikan ja pääsen siitä eroon.
Myönsi hän itsekkin lopulta että vika on hänessä. Oli hilkulla etten alkanut leikkiä mielenterveyshoitajaa. Mutta hän kun joi viinaa, oli piru irti ja kävi päälle, vaikka oltiin puhuttu siitä ihan asiallisesti ollessaan selvin päin. Siihen aikaan hoiti työnsä ja oli 4 vuorokautta ilman päihteitä.
Olen ajanoloon tajunnut syitäkin juomiseensa, mutta tuskin olisin hengissä selvinnyt siinä suhteessa. Olisin myös itse voinut syyllistyä väkivaltaan. Kerran jo löin takaisin ja kun olin paljon pienempi, löin valurautapannulla kun kävi päälle.
Minulla oli pieni lapsi, en halunnut että lapsen elämä menee pilalle. Kun löysin uuden työpaikan, lähdin.
Enkä itkenyt peräänsä. Jatkoin elämääni.
Lapsen isä jaksoi vielä 10 vuoden jälkeenkin vaatia palaamaan luokseen. Olin muuttanut lapsen kanssa satojen kilometrien päähän, kaukas lapsuusperheestäni, kauas hänestä.
Lakkasin syyttämästä itseäni jo sillon kun sen jätin. Olin 20v ja elämä edessä.
Minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen että hänen elämänsä meni pilalle. Minulle oli tärkeintä ettei lapsemme elämä mene pilalle. Aika hyvin onnistuin. Hyvä minä! 🥰 Enkä minä ole liikaa vaikka en varo sanojani.
Kirjavinkit
Hanna
Yliopistobotti
lipputankodon
Juha Haataja
𝕄𝕒 〰️𝕠𝕣𝕝𝕕