Juolahti jossain vaiheessa tätä aamua mieleen, että ei ehkä ole normaalia, että ylikuormitus on sellaisella tasolla, että on jatkuvasti fyysisesti pahoinvoiva olo.
Tähänkin sitä on autistisen burnoutin kourissa tottunut niin, ettei ole ikiaikoihin edes kyseenalaistanut koko asiaa.
Ylikuormitus on siitäkin ”hauska” tila, että palautuminen ei ole aivan mutkatonta.
Pelaisinko videopeliä? Ei, tuntuu liikaa suorittamiselta, ajatuskin uuvuttaa.
Lukisinko kirjaa? Jotakin tuttua ehkä kykenisi. Uuden aloittaminen tuntuu liian raskaalta. Etenkin kun sen jälkeen pitäisi ottaa taas uusi ja taas uusi.
Katsoisinko futista? Aivan liikaa pelejä ja kaikkea paskaa siihen päälle, ei pysty.
Oudosti kirjoittaminen toimii vielä. Toivottavasti pysyy, muuten voi olla surkea tilanne.
Mikko Karvonen
<undef>