Juolahti jossain vaiheessa tätä aamua mieleen, että ei ehkä ole normaalia, että ylikuormitus on sellaisella tasolla, että on jatkuvasti fyysisesti pahoinvoiva olo.
Tähänkin sitä on autistisen burnoutin kourissa tottunut niin, ettei ole ikiaikoihin edes kyseenalaistanut koko asiaa.
Ylikuormitus on siitäkin ”hauska” tila, että palautuminen ei ole aivan mutkatonta.
Pelaisinko videopeliä? Ei, tuntuu liikaa suorittamiselta, ajatuskin uuvuttaa.
Lukisinko kirjaa? Jotakin tuttua ehkä kykenisi. Uuden aloittaminen tuntuu liian raskaalta. Etenkin kun sen jälkeen pitäisi ottaa taas uusi ja taas uusi.
Katsoisinko futista? Aivan liikaa pelejä ja kaikkea paskaa siihen päälle, ei pysty.
Oudosti kirjoittaminen toimii vielä. Toivottavasti pysyy, muuten voi olla surkea tilanne.
@jarizleifr Joo, tämä on ehdottomasti osa ongelmaa. Liika valinnanvara on iso kompastuskivi. Eivät ole ihan vähässä ne kerrat, kun vaikkapa pelien ostohousut on pudonneet nilkkoihin, kun ei ole vain jaksanut prosessoida kaikkia niitä vaihtoehtoja.
Tämänkin vuoksi hyperfiksaatiot ovat hyvästä: ei tarvitse miettiä, kunhan vain antaa vain palaa. Mutta se fiksaation löytäminen onkin sitten välillä iso haaste.
@hiljaisuus @jarizleifr
Luin juuri tällaisen lyhyehkön esseeteoksen, jossa pohdittiin sitä, kuinka melankolia ja masentuneisuus liittyvät nykypäivän uusliberaalissa maailmassa siihen, että loputon vaihtoehtojen määrä yhdessä yksilön itsensä kehittämisen velvollisuuden kanssa johtaa riittämättömyyden tunteeseen, joka johtuu siitä tunteesta, että laiminlyö mahdollisuuksiaan (koska aina voisi valita lisää ja enemmän ja paremmin).
@jarizleifr @hiljaisuus
"Myöhäismodernien länsimaisten yhteiskuntien perustava eettinen vakaumus on, että kysymys hyvästä elämästä on yksityinen ja yksilöllinen, jokaisen ihmisen yksin omista resursseistaan käsin ratkaistavissa oleva ongelma. Mikäli lapsi kysyy, mitä hänen olisi tehtävä elämällään, on ainoa mahdollinen vastaus tähän kysymykseen: "sinun on löydettävä oma tiesi ja kuunneltava sydäntäsi" tai "opi tuntemaan lahjasi ja taipumuksesi".
[...]
Jotta ei laiminlöisi omaa potentiaaliaan, on mahdollisuuksien silmänkantamattomassa moneudessa tehtävä yhä enemmän parhaita mahdollisia valintoja ja kerättävä erilaisia resursseja, joiden avulla tulevaisuuden kolonisointi tulee mahdolliseksi. Samasta syystä niin psykoterapiassa kuin työttömien aktivointitoimissakin pyritään tuottamaan yksilöitä, jotka kykenevät toimimaan itsestään käsin, muokkaamaan ja muovaamaan itseään omien resurssiensa pohjalta. Verrannollinen maksiimi säätelee myös nykyistä koulutusajattelua. Sen mukaan nuoria on valmennettava kohtaamaan tulevaisuutensa ja käymään kauppaa mahdollisen kanssa."
Ja sitten ihmetellään, miksi nuoret masentuvat
@turmalina @hiljaisuus Tän huomaa kyl hyvin muuttuvissa työn vaatimuksissa, et jokaisen odotetaan olevan lähes yrittäjään verrattavissa oleva tyyppi, joka jatkuvasti hustlaa, verkostoituu, itseohjautuu ja tekee itsestäänkin eräänlaisen "työprojektin". Mitään ei voi enää tehdä pelkästä tekemisen ilosta, vaan kaiken on palveltava joko pääomaa (monetisaatio) tai oltava edes välisteppi joka mahdollistaa sen myöhemmässä vaiheessa.
Tämmönen maailma ei tunnu omalta ihmiselle jonka draivi tulee sisältä
Mikko Karvonen
jarizleifr
Turmalina