Mä olin ikävuodet 18-23 sairauslomalla ja kuntoutustuella ja vaikka Kela sillonkin kusi muroihin, niin huomaan että mulla oli silloin vielä joku usko siihen että yhteiskunta tai joku kyllä kannattelee. En tiedä miten, mutta jotenkin sitä aina pärjäs. Olihan se aivan paskaa aikaa, mutta sitä pahoinvointia ei ainakaan lisännyt se, että mä pystyin elämään ja kehittämään itseäni valtion tuella.

Nykynuorilla ei mun nähdäkseni oo samaa. Tässä parin vuosikymmenen aikana on suomalaista hyvinvointivaltiota tuhottu niin ankarasti, että nuorilla ei oo mahdollisuutta ja tilaa olla hukassa, rikki ja etsiä itseään ja paikkaansa. Nuorilta on viety tulevaisuuden usko, ja se tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin mitä vaikka perustulo ikinä. Ja tätä koitetaan paikata paskalla laastarilla piilottamalla nuoret yhteiskunnasta ja estämällä osallistuminen yhteiskunnallinen keskusteluun somessa. Ei nuoria suojella sillä, että kielletään some. Nuoria suojellaan sillä, että niillä on mahdollisuus kokeilla, pudota, ja siellä putoamisen varalta on tukiverkko eli sosiaaliturva.