Tähän ikään ehdin ennen kuin luin ensimmäisen kerran Jane Austenia. 😯

En tiedä, miksi. En vain ole saanut aikaiseksi. Ei minulla ole ollut mitään ennakkoluuloja hänen tuotantoaan kohtaan, ei ainkaan kielteisiä. Arvelin Järjen ja tunteiden olevan kepeä mutta viisas, tarkkanäköinen ja ironisen hauska.

Olin oikeassa.

Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka sujuvaa kerronta oli. Lähemmäs 500-sivuinen teos sujahti läpi melkoisella vauhdilla – melkoisella ainakin minulle, joka tätä nykyä lukee kirjoja melkein yhtä hitaasti kuin kirjoittaa niitä. (J & T oli ensimmäinen tänä vuonna lukemani romaani!) Tästä kuuluu kiitos tietysti myös Kersti Juvan suomennokselle, mutta mitä lukemisen lomassa välillä alkutekstiä silmäilin, sekin kulkee mainiosti. Aika hyvin esikoisteokselta, vallankin kun tätä tuskin aikoinaan erityisemmin kustannustoimitettiin.

Olen vähän vieroksunut Britannian historiassa tätä Yrjöjen aikaa, minua on enemmän viehättänyt Viktorian valtakauden loppupuoli ja Edvard seiska, mutta kiinnostavaa aikaahan tämäkin on. Ja tarinana Järki ja tunteet on toki myös ajaton.