MonachussJa koska yksi musarojekti ei riitä mihinkään, lyödään tulille myös Steve Reichin 27 CD:n Collected Works -loota. Raporttia etenemisestä seuraa.
1: Early Works. Puhenauhaluuppailut ja taputtelut ei niin lähde, mutta onneksi upea Piano Phase toimii niidenkin edestä.
2: Early Works II. Lisää ns. vaihekokeiluja, eli hitaasti hieman eri tahtiin seilailevia soittimia. Hienoja juttuja, joskaan ei tätä kovin usein varmasti tule asioikseen soimaan laitettua.
3: Drumming. Miehen ensimmäinen iso teos, joka, nimestään huolimatta, ei ole pelkkää rumputulitusta, vaan mukana on myös marimbaa, kellopeliä ja ihmisääntä. Toimii.
4: Early Works III. Sekalainen kokoelma lyhyempiä teoksia ei-niin-varhaisiltakin vuosilta. Nostettakoon etenkin Variations for Winds, Strings and Keyboards tutustumisen arvoiseksi sävellykseksi tästä joukosta.
5: Music for 18 Musicians. Tämä olikin se entuudestaan tutuin Reichin sävellys ja samalla varmasti yleisemminkin miehen tunnetuin teos. Eri sointujen pohjalta rakennettu nättejä, yksinkertaisia teemoja. Tästä on muidenkin Reich-nyyppien hyvä aloittaa.
6: New York Counterpoint | Eight Lines | Four Organs. Kolme lyhyempää teosta ja ensimmäinen uusi esitys jo kertaalleen tulleesta sävellyksestä. Eight Lines on ehdottomasti se tämän julkaisun helmi.
7: Tehillim | Three Movements. Ensimmäinen teos pohjautuu nimensä mukaisesti hepreankielisiin teksteihin ja täten ihmisäänikin on siinä keskiössä. No, jälkimmäinen oli ehkä enemmän omaan mieleeni, vaikkei kumpikaan ensikuulemalta nyt niin kovaa iskenyt. Ihan jees.
8: The Desert Music. Tälläkin kertaa runoihin perustuva teos. Huomattavasti enemmän kaikenlaista vaihtelua, eikä aiemmin tavaramerkkinä ollut jatkuva ”pulssikaan” enää jytkytä samalla tavalla menemään.
10: Different Trains | Electric Counterpoint. Junan puksuttelun ja pillien mallailua, sekä puhenauhojen pohjalta sävelleltyjä melodianpätkiä: toimii. Kenties yksi suosikeistani tähän mennessä.
Pat Methenyn soittama Electric Counterpoint on puolestaan Reichia sähkökitaroille ja bassolle. Ei huono, vaikkakin Manuel Göttschingin vastaavista sävellyksistä kitaroiden tapauksessa ehkä enemmän pidänkin.
11: The Four Sections. Nimensämukaisesti neljään osaan ja kolmeen soitinryhmään jaettu teos, jonka viimeisessä osassa kaikki lähtevät tietenkin vielä finaaliin yhdessä. Tuttu kaava jo aiemmilta sävellyksiltä siis.
Mukana myös Music for Mallet Instruments, Voices and Organ, jonka nimi kertonee sekin kaiken olennaisen sisällöstä. Oikein mainio oli tämä.
12 ja 13: The Cave. Internet sanoo tätä multimedia-oopperaksi, joskin tässä tapauksessa se täytyy nauttia ihan vain monomediana. Different Trainsissa aiemmin käytettyä puhepätkien pohjalta säveltämistä on tällä kertaa käytetty oikein urakalla, eikä tällä kertaa vain tahtonut toimia. Ensikuulemalta siis aika vaisu ja menee varmaankin sinne ihan heikoimpien teosten laariin. Ehkä tämä vaatisi sen multimedia-osuuden kaverikseen.
14: Proverb | Nagoya Marimbas | City Life. Puolimatkan krouvi rojektissa ohitettu. Proverb on – enempää selittelemättä – mainio, tunnelmallinen ja rauhallisempi sävellys. Nagoya Marimbas on lyhyt, miehen itsensä mukaan suoraan Piano Phasesin tyyliin sävelletty teos, joka ei oikeastaan kovin häävi ollut. City Life taas kuvaa, kuten arvata saattaa, kaupunkielämää. Mölinä- ja liikennenauhoituksia, sun muuta kivaa. Oikein hyvä, tykkäsin.
15: Triple Quartet. Jälleen kokoelma lyhyempiä teoksia useammalta eri vuosikymmeneltä. Tuttuja ideoita hyvin moninaisella soitinkattauksella. Jos 18 Musicianin järkälemäisyys hirvittää, niin tämä voisi olla varsin hyvä aloituslevy, josta käy mukavasti ilmi ne Reichin tekemisen perusajatukset ja konseptit. Erikoismaininta näin loputtomasta toistosta tykkäävänä kitaristina vielä tietenkin Electric Guitar Phaselle.
