Eilen oli siis #kansainvälinenlastenkirjapäivä.
Teemaan sopii muinoin lapselleni lahjoittama Prinsessa Hoksnokka.
Maalasin sen kansikuvasta sitten lahjaksi seinävaatteen, jonka eräänä jouluaattona pikku kätösini vanutikkasin. Koko ~120x85

Eläköön ammoiset esivanhempamme luolamaalauksineen, kuvitteluineen, luovuuksineen!

Ne taipumukset ei ihmiskunnasta tappamalla katoa. Ne on geeneissä lähes kaikilla.

@pipanella

Apua kui HIANO!!! 😍😍😍

@jofistics Kiitos! 🙂 Olen saanut kuvittelutaidon perimässäni ja entisaikaan kun -56 syntyneenä ei ollut ruutuaikaa, me lapset piirtelimme paljon.
Minä jäin taiteellisen sisareni varjoon, hän oli myös dissaaja, joka haukkui piirrustuksiani ja uskalsin vasta ~30v ryhtyä maalailemaan ja tekstiili/te-va alan osaajana aloin maalata kankaita.

@pipanella

Uskomattoman upeita! Ja aiheeseen dissaava sisarus pystyn valitettavasti samaistumaan.

@jofistics Mutta kun hänkin on taitava, todella taitava. Ei hänellä ole mitään syytä kadehtia. Oli kauniimpi, paljon enemmän kuin minä lapsena. Oli lempilapsi ja pelkäsi että vien paikkansa. Ylsisukupolvista typeryyttä, josta meillä ei kotona puhuttu kun ei osattu. Perisuomalainen kateus, tai perikansallinen siellä missä oppimattomuus ja ilkeys rehottaa.

Lapselleni olen puhunut, puhunut ja puhunut, myös kuvittanut jos ei ole löytynyt sanoja, tai puhumista ollut liikaa..

@jofistics Kateus on parhaimmillaan kimmoke pyrkiä samaan. Ei kenenkään tukahduttaminen ole järkevää.

Heikko itsetuntonsa pitää hoitaa. Sairaana sairastuu vaan lisää ja lisää ja siihen voi vaikka kuolla kestämättä enää itsekkään negatiivisuuttaan.

Sikstoisekseen kullakin on omat vahvuutensa. Kateus on heikoutta ellei puntaroi omia kykyjään ja suhteuta niitä ikäänsä, ympäristöönsä.

Persoonallisuus kullakin. Klooneina olisimme tylsiä, toistemme kopioita.