Etelä-Korealaiset saa tungettua kaikki genret yhteenleffaan ja silti toimii.

Japanilaiset voi täyttää leffan sadoilla erilaisilla mitävittua jutuilla ja silti pysyy viihdyttänä.

Jenkit osaa varastaa muidenmaiden leffoja, vääntää ne rautalangasta, kaikki clichéet mukana ja unohtaa kulttuurisidonnaiset asiat ja väittää omaksi ja tehdä paskaa

Argentiinalaiset tekee kauhuleffan lemmikkikivestä ja se pelottaa jopa minua

Saksalainen romanttinen elokuva käy myös sotaleffasta, ainakin kieltä osaamattoman korviin.

Suomalaiset ei edelleenkään osaa äänisuunnittelua... tai dialogia.. (paitsi Helander)

Muut pohjoismaat uskaltaa tehdä muutakin.kuin eroottista draamaa.

Philippiiniläinen toiminta on ihan sairaan kaunista ja brutaalia

Yayan Ruhian on pelastanut Philippiiniläisiä, Vietnamilaisia, Thaimaalaisia, Korealaisia, Japanilaisia, Jenkki, Britanni... Yayan Ruhian pitää yllä taistelulaji elokuvien tasoa ympärimaailman ottamalla turpaan hyviksiltä uskottavasti, vaikka kaikki hyvisten näyttelijät palvovat häntä taistelulaji-jumalana.

Jared Leto on pilannut elokuvia jopa enemmän kuin käsikirjoittajienlakko.

Austraalialaiset teki Farscape, niiden ei tartte tehä enää ikinä mitään scifiä, ja jenkit koetti omia sen.

Venäläiset tekee samat elokuvat ku Jenkit, puhuu erikieltä ja vihollinen on Jenkit.

Kiinalaiset tekee mitä huvittaa, kunhan valtion johtoa ei kritisoida, koska valtio käskee katsomaan kuitenkin rahoittamansa elokuvat.

Intialaiset... edelleen uskovat, että ei haittaa jos kesken sodan, taistelun, kuolinkohtauksen tai maanjäristyksen aletaan laulamaan ja tanssimaan.. no itse asiassa se on lähinnä Hindi leffat, Telugu ja Tamil vähemmän ja satunnaiset indiet, ei ollenkaan, mistä tuli mieleen, että Kill on sika hyvä mättö.

Britit ja Ranskalaiset tekee vähän niinku Jenkkileffoja... tosin pääasiassa huolellisesti, ei pidä katsojia idiootteina, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, palkkaa kuvaussihteerejä pitämään huolta jatkumosta ja pistää sekaan mustaahuumoria

#leffa #leffat #leffadontti #movies