Siis nÀÀ Esko Aaltosen vanhat kuvaukset...! Aaltonen Tammelan ylÀngöstÀ Forssan lehdessÀ 21.11.1938:

”SeitsemĂ€n, kahdeksansataa vuotta sitten metsĂ€ oli aivan yksinvaltias. Tuskin olisi pellonlappua nĂ€kynyt, vaikka olisi voinut pilvistĂ€ tĂ€hystÀÀ. Keskisavuja vain nousi harjujen ja mĂ€kien rinteiltĂ€, ja metsĂ€stĂ€jĂ€t ja kalastajat samoilivat tĂ€ssĂ€ laajassa erĂ€maassa toimeentuloaan etsien.”

Ja sit tÀÀllÀ edelleenkin nÀyttÀÀ tÀltÀ:

@kaarne Joskus autolla ajellessa pohdin, miltÀ tÀÀllÀ on nÀyttÀnyt ennen. Miten tien reunustan metsÀt ovat jatkuneet siinÀ, mistÀ moottoritie nyt kulkee. EhkÀ seuraavan mutkan takainen notkelma on joskus ollut suo. MikÀ mahtava kallio tÀssÀ halkaistun paikalla on joskus ollut.

MielessÀni maisema on jotain tuon kuvan kaltaista.

@strilla TÀÀ on tosi hieno katse maisemaan, joka nyt voi olla aika runneltu. MÀ yritÀn vÀlillÀ myös kuvitella, miltÀ paikat nÀyttÀÀ viimeistÀÀn sitten, kun ihmiskunta on onnistunut itsetuhoisessa toiminnassaan ja rakennetut ympÀristöt alkaa hiljalleen peittyÀ uudelleen luontoon.
@kaarne Teen tuota myös, mutta niissÀ kuvitelmissa homma on aina vÀhÀn kesken, ja ihminen ikÀvÀsti vielÀ lÀsnÀ tai ainakin nÀkyvissÀ. Kuvitelmat menneisyyteen on jotenkin rauhoittavampia, seesteisempiÀ, kun mitÀÀn ei vielÀ ole pilattu.
@strilla PitÀis varmaan harjoitella semmosia melko lÀhitulevaisuuden visioita, joissa porukka on innoissaan paikan pÀÀllÀ tekemÀssÀ jotain ennallistamistoimia. Kirjoitin yhden vision osana opintoihin kuuluvaa tehtÀvÀÀ. Se oli oikeasti hyödyllistÀ, koska jos ei osaa kuvitella paikoille parempaa tulevaisuutta, miten niille osaisi suunnitella niitÀ toimenpiteitÀkÀÀn, joilla tilanne paranisi.