Romaani ei vieläkään etene, mutta muutama päivä sitten sain sentään valmiiksi englanninkielisen erotiikkapätkän, jota julkaisin jatkokertomuksena Archive of Our Ownissa vuoden 2024 mittaan, mutta jonka viimeinen luku ei ottanut syntyäkseen millään.

(Kai se on tämä kevät, kun erotiikka-asiat alkaa taas kiinnostella… 😏)

Viime yönä taitoin tuon tarinan joutessani ja harjoituksen vuoksi pokkariksi. 142 sivua! On tässä siis jotain tullut tehtyä. Olisi hauska saada tuo joskus yksittäiskappaleena omaan hyllyyn – sitä ja Ao3:n anonyymitiliä suurempaa julkaisua en sille halua – mutta en kyllä tiedä, missä sen voisi painattaa. On se sen verran pervo.

#kirjoitan #ValkeaSulka

Mutta tuntui kyllä hyvältä saada jotain isohkoa loppuun pitkästä aikaa. Ei se tarina järin hyvä ole – käytännössä ensimmäinen versio, jota pitäisi muokata paljon ja varmaan kustannustoimittaa jonkun englannin natiivikäyttäjän silmin että siitä kunnollisen saisi – mutta on se kuitenkin tosissaan tehty, ja sen parissa oli hauskaa.

Aina ei kirjoittaminen nimittäin ole hauskaa. Ehkei edes yleensä.

Mutta se tunne, kun on saanut valmiiksi jotain, ehkä jopa jotain josta voi olla ylpeä – sen takia tätä tehdään.