reagoida nopeasti, hallita moninaisia haasteita yhtä aikaa, löytää kattavasti ratkaisuja, joista jotkut ovat ehkä omalle ideologiselle ajattelulle vieraita. Emme siis tarvitse (talous)politiikkaan lukkoja, joita materiaalinen maailma meille jo ihan riittävästi tarjoilee (polkuriippuvuudet).
Mutta epäilen, että monet eivät vieläkään hahmota elinympäristöämme monikriisisenä. Pelataan vanhoja poliittisia pelejä, käytetään historiallisia esimerkkejä (jotka eivät päde uudessa maailmassa) ja muutenkin suljetaan silmät tietoisesti todellisuuden haasteilta. Tämä on hyvä muistutus myös ...
siitä, että ihmisyhteisöissä yksilöiden ja eri viiteryhmien näkökulmat maailmaan voivat erota toisistaan niin merkittävästi, että lopulta emme oikeastaan lainkaan ymmärrä toisiamme ja pelaamme aivan erilaisia pelejä yhteiskuntapoliittisesti. Se voi turhauttaa ja suututtaa. Sellainen on monikriisi.