Paskajärven kaunis CharlottaDuunissa joillain on tapana kutsua toisiaan sukunimillä (miehillä tietysti, joku armeijajuttu varmaan) ja sit joutuu ihmettelemään et kenestäköhän ne nyt taas puhuu. Aina kaikki on jonkun Koistisen syy ja Koistinen tehny millon mitäkin, mut en tiiä tääl ketään Koistista. Sit alko valjeta ettei se ookaan varsinainen henkilö, vaan viittaa kummelisketsiin jossa Koistinen vähän kikkailee ja sit sattuu Juhaa leukaan.
Janne Kuusinen@menneisyytesi Tuo sukunimittelyn ja Y-kromosomin selkeä yhteys on aina mietityttänyt. Ei se taida puhtaasti inttijuttukaan olla, terv. Jo lapsesta asti aina Kuusinen -75. Kenties sukunimi mieltyy jotenkin massiivisempana, kas kun muita isompi kaikkiin suuntiin olin. Varsinaiset laumanjohtajakusipäätkään eivät olleet sukunimisiä, paseissa ja jareissa oli riittävän tiivis, osuva väkivallan uhka.
Vaan! Veikkaisin tämän liittyvän joukkueurheiluun, joka takavuosina oli pojille pakollista, koska kukaan ei halunnut olla м а i т о . Huipputurnauksissa pelaajain seljissä lukee yhä sukunimi, lapsilla onneksi on sentään ä- ja ö-kirjaimet käytössä, siinä mielessä heissä on toivo.
Intin olen kokenut semmoisena viimeisenä kastautumisaltaana, happokäsittelynä. Että jos sen sukunimikylvyn jälkeen vielä sukunimittelee, niin sitten on kyllä наisтпуjopaska.
Nykyisin saan kirmata villinä ja jannena, olo vapautunut, newman.
aqunt
Niko Poikulainen