Yöllä paikka vaihtui tiuhaan: Ensin käytiin läpi Aku Ankka -vuosikertojen välissä olevia papereita vanhan ystävän aviomiehen kanssa. Yksi ruutukonseptipaperi sisälsi unohtamamme sopimuksen pysyä ystävinä riidoista huolimatta; hänen vaimonsa oli pannut meidät kirjoittamaan sen. Sitten olin matkalla takaisin (!) pubiin, kun ostoskeskuksen hollilla keski-ikäinen verkkariasuinen nainen kysyi minulta, miltä ruoka oli maistunut. Tajusin hänen olleen pubin keittäjä. #unet 1/2
Palattuani pubiin oli vielä varhainen iltapäivä, mutta tilasin kumminkin #Saku'n. Koska äänsin sen oikein virolaisittain – vaikka panimo olikin muuttanut Yhdysvaltoihin –, minua ei ymmärretty ja sain salaattiannoksen. Lopulta istuin jonkun kanssa luentosalin yleisössä, kun meille piti esitelmää dystooppisen diktatuurin hyvin byrokraattisen oloinen naisihminen. Höpötimme omiamme, mutta kaiken aikaa oli pelko, että ihmiset ympärillämme äkkäisivät meidät toisinajattelijoiksi. #unet 2/2