Vajra Chandrasekera: Rakesfall. Ensimmäinen tänä vuonna loppuun lukemani kirja. Ja toinen koskaan lukemani srilankalainen romaani, olen lukenut niitä nyt kaksi yhden vuoden sisällä. Ensimmäinen oli Shehan Karunatilakan Booker-palkittu The Seven Moons of Maali Almeida, joka yhdisti vetävästi fantasian ja maan väkivaltaisen lähihistorian. Tämä Ursula K. Le Guin -palkinnonkin saanut Rakesfall on... jotain aivan muuta. Epäkonventionaalinen, odottamaton, outo ja hurmaava.
1/n
Jotkut kirjailijat rakentavat huolella maailman ja sitten innostuvat paisuttelemaan sitä niin että ihmeen tuntu paradoksaalisesti haihtuu ja epäusko valtaa alaa. Rakesfall ei tee myönnytyksiä lukijalle eikä selittele. Siihen pitää vaan mennä mukaan, nauttia tekstistä ja antaa sen kuljettaa nykyhetkestä siirtomaa-aikaan ja muinaisuuteen, mytologisille todellisuuden tasoille ja yhtäkkiä kymmenentuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen ja sitten vielä jokunen miljoona vuotta pitemmälle.
2/n

Kirjailijan itsensä mukaan Rakesfall on romaani, joka "pukeutuu tieteistarinan nahkoihin". Allekirjoitan tämän.

Fragmentaarisuudessaan, mielikuvituksellisuudessaan ja runollisuudessaan Rakesfall toi mieleen myös Joelle Taylorin The Night Alphabet -romaanin. Sen suomentaisin riemumielin. Rakesfallin kohdalla en olisi yhtä varma, niin hurja ja omalaatuinen kirja se on. Mutta lukemisen arvoinen todella, retki jonnekin mistä mulla ei ollut ennalta aavistustakaan ja missä nautin joka hetkestä.
3/3