Olin eilen ensi-illassa ja tulin puhuneeksi kahden eri taiteilijan kanssa (koska toinen alkoi jutella ja kun kiitin itse esiintyjää, siitä tuli toinen lyhyt keskustelu), vielä kohtuullisen hässäkkäpäivän jälkeen ja nihkeänkostean ilman lähes nujertamama, jotta varmasti olin riittävän tyhmä. Mietin, saanko edes nukuttua ja toivoin, että joku pistäisi oven lukkoon eikä päästäisi minua enää koskaan minnekään, tai ainakin estäisi puhumasta mitään.

Jotenkin kampesin itseni tänään taas Konstrundanin takia liikkeelle ja puhuin taas taiteilijoiden kanssa. Ei jumalauta, tehkää jotain!

Itse asiassa olen jo niin pökerryksissä eilisestä + tästä säästä, että tämänpäiväinen ei ainakaan vielä ole aiheuttanut mitään isompaa häpeäntunnetta. Eilinen oli pahempi kun fanitan niitä tyyppejä erityisesti. Argh.

Ehkä tästä vuodessa tai parissa selviää.

Tosi kivoja ihmisiä ja luultavasti ovat jo unohtaneet minut, että sikäli.

Ensi viikolla on kolme päivää Aboagoraa, ei ole kuin pari päivää aikaa toipua. Siellä tyypillisesti lymyilen varjoissa ja kuljen seiniä pitkin, mutta pitkiä päiviä ihmisten keskuudessa tulee.

#introvertti