Tulin kotiin töistä juuri.
Naapuri ajeli meän nurmikkoa, mikä ei ole uutta ja hiljaisesti sovittua. Se vaan alko viimekesänä leikkaa meän tontilta aitauksen ulkopuolelta, eikä nähty syytä kieltääkään.
Ihmettelin jo pihassa kuitenkin sitä, ettei sisältä kuulunut koirien "äijä tuli kotiin" joka arkipäiväistä laulua. No oven aukaisin, niin Utu the Haskiainen kävi pikaisesti ovella sanoon moi ja säntäsi sitten jonnekin. No kävelin keittiöön ja siellä oli alahyllyltä kaikki purkit ja putelit, tyhjiä siis, pitkin lattioita ja olin, että mitäs hittoa.
No koirat kyttää nojatuolin alle ja mietin, että onko myyrä tai jokin jostain päässyt sisälle... Mutta ei, se oli A'Tuin meidän punakorvakilpikonnista toinen.
Jotenkin rouva oli kiikkunut akvaario/terraariosta ulos, metrin tiputuksen lattialle ja lähtenyt seikkailemaan.
Rouva oli täysin kunnossa, ei kolhuja haavoja ja ihan normaalisti kähisi ja uhkaili.
Ihana ylläri kotiin tullessa.
MUTTA tästä opin, että kilpikonna rouvamme on tarpeeksi pelottava, että koirat ei syö heitä. Tähän asti on kilpirouvien juoksutus aina ollut ihmisen valvovan silmän alla.. Tosin tässä täytyy ottaa huomioon sekin, että Utu the Haskiainen kykenee halutessaan kiikumaan konnien terraarion reunaan joten jos A'Tuin on halunnut apua, on sekin mahdollista että yhteistyötä on tapahtunut.
MUTTA on myös se, että Utu the Haskiainen omaa voimakkaasti suojeluviettiä kilpikonnia kohtaan, hän ei anna pystykorvan höykyyttää eikä jätä vahtimatta.
MUTTA pitää alkaa miettimään miten A'Tuin karkasi.
