Parturihommat ahdistaa. 💀

Joka kerta, kun varaan lapsilleni ajan moiseen niin iskee hirveät paineet. Parturi-kampaamon työlistat ovat pitkiä ja mun on tosi vaikea tieteää mikä vaihtoehdoista on se oikea.

Hämmentää samankaltaiset työnkuvat. Tälläkin kertaa tuolla luki tyyliiun "nuoriso parturileikkaus" ja "nuoriso kampaajajotain". Lisätiedoissa lukee molemmissa tismalleen samat eli mallinmuutos tai leikkaus. Ainoa ero näissä on työn kesto. Ei auta vaikka lisätiedoissa lukee et "valitse pidempi aika jos muutostyö on isompi". Mistä mä tiedän mikä on iso tai pieni muutos, kun kokemus on pyöreä nolla.

Mä en käy itse parturissa. Kävin viimeksi lähinnä takkujen poistossa ja sama joskus 10 vuotta sitten. Ja sitä edeltävä kerta oli tyyliin mustikkasoppa yläasteella.

Oispa ei tukkaa kellään.  

#perhearki #hiukset

@mustikkasoppa Minä leikkaan itse omat hiukseni kun ajatus parturiin menosta ahdistaa. Enkä myöskään tietäisi mitä parturilta pyytäisin. Hiusten leikkuun joo mutta millaisen leikkuun.

@radulfr

Niinpä. :/ Helpompaa olisi tosiaan jos vain menisi paikan päälle ja sanoo siellä vasta et "voitko ajaa sivut ja niska". Paljon yksinkertaisempaa. :D

@mustikkasoppa Just tän tuskaisuuden takia mä yleensä varaan itselle ajan kävelemällä liikkeeseen sisään ja sanomalla mitä haluan. Osaapa sit ammattilainen itse tietää minkälaisen ajan varaa, kun näkee käsiteltävän livenä.

Toki lapsille varattaessa tää voi olla hankalampi toteuttaa.

@mustikkasoppa mua on parturi&kampaamohommissa vuoskymmenet ahdistanut se sosiaalinen puoli. Siis mulla on paljon tukkaa ja tarttin aina enemmän kuin perusleikkausajan, vaikkei olisikaan väkerretty mitään kiharaa tai värjäystä. Ja mistä hitosta sitä pitäis puhua? Musta on tuntunut siltä, että pitäis seurata jotain Vain elämää tai lukea Eevaa tms ja keskustella parhaista ihonhoitotuotteista. Arg. En juuri käytä kosmetiikkaa tai lue Eevaa tai katso töllöstä yhtään mitään. Hennailin itsekseni tukkaa vuosikymmenet ja kampaajalle meno ahdisti. Mun tukka oli kerran leikattu aivan kananperseeksi lukioikäisena, toiselta puolen liian lyhyt sänki törötti pystyssä. Toisella kertaa sain semmoisen lammaspermanentin (liian säkkärä kihara mun tukassa).

Mut joitan vuosia sitten löysin semmoisen hippi-jooga-ekokampaajan. Puhutaan eläimistä ja luonnosta ja joogasta ja hengittämisestä ja jumeista. Ja mä kertoilen joskus taidenäyttelyretkistä ja luetuista kirjoista, vaikkei häntä ne ehkä kauheasti kiinnosta. Ai kampaajalla voi olla tämmöistäkin.