Sini TuuliaTiiättekö. Yks asia jota kaipaan kuoroharrastuksesta on se, kun joskus äänenavauksena, huvikseen tai harjoituksena laulettiin suomalaisia kansanlauluja, ja silleen vastauslauluna. (En nyt muista suomeksi, call and response.)
Vetäjä lauloi jollakin nuotilla pätkän mitä lie, ja sitten kaikki toistivat. Siinä oli jotain hienoa ja siistiä muutenkin ku kansallisromanttisella tavalla. Tuosta noin vaan melkein mikä tahansa fraasi tuli saman tien takaisin, siinä missä olis kyllä ollu vaikea kenenkään muistaa sanatarkkaan mitään muuta just äsken sanottua. 😶 Se jäi mieleen sen melodian kanssa niin paljon helpommin. Maagista!
Summary for the non-Finnish speakers: From choir singing I miss when we did the traditional folk call and response singing. It was pretty magical how the director could sing pretty much any poetic phrase and then the whole group would just repeat it with the correct tune change right away. The melody made it possible to recall it, whereas just repeating a full sentence would have been difficult to remember dozens of times in a row. Magical.