ARoivainenLueskelen 1810-luvun oikeustapauksia, joissa sodasta ja miehitysajasta vuosina 1808-09 kärsineet hakevat korvauksia menetyksistä. Kaikki kiusa ei kuitenkaan johtunut venäläisistä. On myös juttuja, joissa paikalliset ovat haastaneet toisiaan kärijille, kun oma hevonen on löytynytkin sodan jälkeen naapuripitäjän isännän tallista. Kriisiaikoina löytyy aina niitä, jotka alkavat rosvota omia ja muutenkin keulia. Siirrytään vahvimman oikeuteen, kun hallinto heikkenee. #SuomenSota
Sukulaismies lähti kotikylältään Maaningan kirkolle hevosen ostoon marraskuussa 1811. Lopulta hänet löydettiin pää halki ja kuolleena Onkiveden rannasta. Oikeus piti onnettomuutena, mutta ei hänellä enää mitään rahojakaan ollut. 🤷♀️ Voi olla, että hänet kolkkasi joku, jolla oli tarvetta hevosostoksiin? Ruumiinavaus tehtiin kuukauden päästä kuolemasta, kukaan ulkopuolinen ei käynyt tutkimassa rikospaikkaa. Todistajat kertoivat, mitä kertoivat.
Varmasti sota-ajasta ja miehityksestä jäi pitkäksi aikaa selviteltävää, kun oman käden oikeus oli vallinut. Perheet olivat hajonneet ja kuolleisuus oli korkea. Sota ei koskaan lopu siihen, että solmitaan aselepo tai rauha.