Katsoin ensimmäisen kauden sarjasta Ryosangata Riko (2022). Sarja kertoo sinkkunaisesta, joka työskentelee tapahtumajärjestämiseen keskittyvässä firmassa. Hänellä ei ole mitään erityisiä intohimoja työnsä tai minkään muun suhteen, ja hänen kollegansa kutsuu häntä "ryosangataksi", eli massaproduktioksi joka ei erotu joukosta.
Hän sattumalta päätyy pienoismallimyymälään ja löytää Zakun (massatuotetun robotin Gundam-sarjasta), ja innostuu pienoismallien rakentamisesta.
Riko vetää myös työkaverinsa mukaan pienoismallien maailmaan ja jokaisessa jaksossa rakennetaan jokin jakson teemaan sopiva malli. Sarjassa ei ole vain gunplaa, vaan myös muita tuotteita, jopa Love Liveä.
Sarja on hyvin mukava ja rentouttava, ja pienoismallien rakentamista ja eri tekniikoita näytetään melkein ASMR-tyylisesti. Sarjassa tulee myös hyvin esille, miten tällainen "näpertäminen" toimii hyvin ajatustyötä tekevälle ihmiselle.
"Ryosangata" tunnetaan nykyään enemmän muoterminä kuvaamaan tällaista feminiinistä tyyliä, jota näkeää Japanissa kaikkialla. Tyyli on paljon yhteksissä aiemmin mainitsemaani jirai-keihin, ja kyse on oikeastaan siitä, että tällaisia vaatteita nyt vaan löytää jokaisesta Shibuyan vaatekaupasta.
Alunperin ryosangata oli nettislangia, jota miehet käyttivät haukkumasanana "klooneilta" näyttävistä yliopisto-opiskelijoista, jotka pelkäävät joukosta erottumista.
Kuitenkin erityisesti underground-idoleita fanittavat tytöt ja nuoret naiset ovat sittemmin kantaneet tällaista titteliä ylpeydellä, ja kyse on niin sanotusta univormupukeutumisesta idolifanien joukossa.
Lisäksi monet nuoret voivat haluta kokeilla autenttista Harajuku-tyyliä, johon kuuluu omien juttujen yhdistelyä rohkeasti, mutta eivät vielä uskalla mennä niin pitkälle. Massamuotina tuotetut vaatteet, kampaukset ja meikit ovat turvallinen tapa aloittaa kokeilu.
Kuitenkin jokainen, joka on seurannut japanilaisia muotibrändejä viimeiset +10 vuotta, tietää miten niistä on pikku hiljaa lähtenyt niiden "oma juttu" pois ja korvautunut ryosangatan elementeillä. Larme-kein suosio 2010-luvulta on kehittynyt ryosangataan.
Nykyään kuitenkin otakunaisetkin haluavat pukeutua nätisti vastoin yleisiä stereotypioita, ja naiset haluavat tuntea olonsa prinsessoiksi. Siihen tyttömäinen tyyli sopii.
Koska ryosangatalla viitataan massamuotiin pukeutuviin opiskelijanaisiin, voi tyyli tietysti myöhemmin näyttää muunlaiselta muodin kehittyessä. Muotikaupat kuitenkin käyttävät termiä markkinoimaan tietynlaisia vaatteita.
Ryosangatassa toistuu sama kaava kuin monien muiden termien kanssa, kun naiset ovat "omineet" alunperin miesten käyttämän haukkumasanan itselleen. Näin kävi myös sanan "fujoshi" (mätä tyttö) kanssa, jota alunperin käytettiin haukkumasanana.
Ryosangatan lisäksi nykyään puhutaan "oshifukusta", eli "oshiunivormusta", jota käytetään konserteissa ja tapahtumissa. Oshi tarkoittaa idoliryhmän suosikkijäsentä, jonka tukemiseen käytetään paljon aikaa ja rahaa. Kuten olen aiemmin maininnut, etenkin underground-idolit ovat hyvin suosittuja nykyään nuorten naisten keskuudessa, ja liian pitkälle mennessään "oshikatsu" voi johtaa taloudellisiin ongelmiin. Myös mangasarjan "Oshi no Ko" nimi on sanaleikki tästä ilmiöstä.
Ryosangata Rikon viime kesänä tullut toinen kausi jatkaa samalla linjalla ja samannimisellä päähahmolla, mutta onkin ihan toisessa universumissa ja työskentelee nyt start up -yrityksessä. Tämä tuntuu hassulta, koska näyttelijät ovat samoja, mutta näinhän Gundam-sarjoissakin tehdään.
Myös toisella kaudella päähahmo Riko saa kilpailijaltaan tuomion, että hän on massatuotettu ihminen. Tämä Riko kertoo myös harrastavansa 2D-idolien oshikatsua eli fanittamista.
Tässä ei tosin rakenneta ensimmäisessä jaksossa enää Zakua, vaan Unicorn Gundam. Bandai tietysti haluaa sarjaan mahdollisimman paljon eri malleja, koska Gundam Build Fighterins tavoin tarkoitus on mainostaa harrastusta sen hengissä pitämiseksi.
Yksi asia sarjassa ihmetyttää: pienoismalleja rakennetaan polvillaan istuen matalan pöydän äärellä. Olen rakentanut pari mallia noin sohvapöydälläni ja se ei todellakaan tunnu niskassa tai selässä hyvältä...
Ryosangata Rikon toisessa kaudessa oli selvästi vähän enemmän Bandain uusia tuotteita esiteltävänä. Tuotesijoittelu sarjassa kuitenkin tuntuu luonnolliselta ja teemojen keksimiseen on nähty vaivaa.
Kokonaisuudessaan tässä sarjassa tuli hyvin esille Z-sukupolven suhtautuminen japanilaiseen työelämään ja miten se on muuttumassa heidän mukanaan. Sarjassa on selvästi yritetty tehdä sukupolvien kohtaamisesta kaikille miellyttävä kokemus.
Sarjassa esimerkiksi puhutaan "tästä Reiwan aikakaudesta", johon ei sovi esimerkiksi sukupuoleen perustuva häirintä työpaikalla ja vanhemmat miehet ovat asian kanssa jopa ylivarovaisia. Ylitöistä puhutaan "hukkaan heitettynä aikana" ja päähahmo Riko toimariasemastaan huolimatta haluaa nukkua aina 8 tunnin yöunet.
Toisaalta myös työorientoituneisiin ihmisiin suhtaudutaan ymmärtäväisesti ja lempeästi.
Esimerkiksi sarjassa on samassa pankissa 30 vuotta työskennellyt yli 50-vuotias kirjanpitäjä, jolla on hankaluuksia päästä eroon identiteetistään entisen työnantajansa työntekijänä. Tiimin designer taas oli palkittu entisen työnantajansa toimesta, mutta yrityksen laajennettua hän sai kylmästi potkut.
Sarjassa korostetaankin, ettei työtä tehdä yrityksen vuoksi vaan itsensä ja hyvän yhteisön eteen, ja ihanteellinen yrityskulttuuri tukee tätä. Ikääntyvä väestökin otetaan huomioon.
Norppu