WalopOlen aina ollut jollain tavalla tietoinen Mokomasta, mutta jotain syystä sekään ei ole enempää päätynyt soittolistoilleni. Ehkä ei ollut ajankohtainen silloin. Mutta nyt kun olen muutamaan kertaan koko tuotannon kuunnellut läpi tässä kohtaa elämässä kyllä repii kovaa sydänjuurista. Erityisesti Elävien Kirjoihin (Sinne missä aamu sarastaa, Lunnaat, Mutta minulta puuttuisi rakkaus) kohdalla pääsee oikeasti itku.