Sain sentään raivattua itselleni sen verran rauhallista aikaa, että kirjoitin Tehdas Teatterin Laulavasta maasta. Käytin koko lailla kaiken energiani yritykseen käsitellä teosta kertomatta liikaa ja toisaalta harrastamatta kiusallista fiilistelyä, mutta mitä tehdä täysin poikkeuksellisen, lähes sanattoman esityksen kanssa? Vastausta ei tainnut aivan löytyä, mutta tässä kuitenkin muutama sana siitä, millaista on matkata maan sisään pimeässä, missä kokemusta ohjaavat lähes kaikki muut aistit näköä lukuunottamatta. Ja missä ötököiden maailma alkaa vaikuttaa huolestuttavan houkuttelevalta ihmisten touhuihin verrattuna.
Kaikki esitykset on valitettavasti ja vähemmän yllättävästi myyty loppuun, peruutuspaikkoja ehkä voi Tehtaalla kytätä.
Onko joku muu täällä käynyt tällä maanalaisella matkalla?