Istahdin eilen kävelyllä Tuiranrantaan hetkeksi. Pilvet näytti kiinnostavilta ja otin kuvan. Nyt mietin että onko tää jonkin vanhenemisasia. Ehkä epämääräisellä tavalla muka-kiinnostavat, ei-vaaralliset pilvet on se määrä jännitystä, mitä enää siedän. Jos ois sadepilviä, oisin ehkä kirkunut kauhusta, kaapannut paniikissa jonkun pikkulapsen ihmiskilveksi, saanut turpaan ihmiskilven vanhemmilta ja sitte oisin sillai että noni, määhän tiesin että vaara uhkasi ja paljastuinpa myös aika paskaksi ihmiseksi, fuck, ja sitte oisin sillai, että no, en lähe kyllä ulos enää ikinä.
Mut niin, onneksi oli tämmösiä pilviä.
