Tutkijat välillä korostavat ikäänkuin menneisyyden piirteenä, että entisaikojen käännökset, esim. Jöns Budden Naantalissa tekemät ihmetarina-ruotsinnokset, tehtiin muokaten ja soveltaen (Budde mm. lisäili rippi-isän asemaa korostavia virkkeitä). Mutta missä määrin tämä on menneisyyden erityispiirre?

Aamun Svenska Dagbladet valaisee Tolkienin ruotsinnoksia - Ohlmarkin varhaiskäännöstä kehui Schulmanin raivovaari ja Kristiina-biograafi Sven Stolpe, että "genialisk", mutta siellä nazgulin tappoikin Merri ja Samin setä tuli hulluksi.

Myönnän, etten ollut ruotsinnosta lukenut niin hyvin - toisin kuin ranskannoksen, jota tavatessani tajusin aikoinaan, että suomennoksesta puuttui pari palaa. Itse asiassa Kersti Juvan omista muisteluista ilmenee, että suomennosprosessissakin on tapahtunut yhtä ja toista (ei niin vakavaa), osittain kielen ja kulttuurin eroistakin johtuen. Nyt Ruotsissa haaveillaan jo kolmannesta käännöksestä.

Muita moderneja pohtiakseni, Saarikoski kuulemma käänsi jopa kielistä, joita ei osannut, ja sekä hänen muinaisantiikkisista että ruispelto-modernisiteeteistaan muistelen lukeneeni, että ne ovat enemmän Saarikoskea kuin alkuperäistekstiä. Vastaavia luonnehdintoja esitetään aina välillä eri käännöksistä.

Jossain taisi juuri olla uutinen tyttökirjasuomennosten omavaltaisuuksista - ja ruotsinkielisessä Pikku naisten jatko-osassa Beth March ei edes kuole. Jokin aika sitten luin että kun aasialaista kirjallisuutta osin on käännetty englannin kautta, tarinasta on matkan varrella muuttuneet nimet ja paikat (ehkä vähän kuin katsoisi Hollywood-versiota jostain sarjasta? - Crash Landingista on muuten kuulemma tekeillä jonkinlainen amer. versio).

Fundeeraan ehkä varsinkin sitä, että keskiajan käännöksistä puhuttaessa voitaisiin yhtä hyvin sanoa että "ihan kuin välillä nykyäänkin, keskiajan käännöksissä otetaan paljonkin henkilökohtaisia ja tilannekohtaisia vapauksia".

#Tolkien #SaganOmRingen #TaruSormustenHerrasta #Käännökset #PaskatKäännökset #jrrtolkien

Gunnar D Hansson har kommit med en ny översättning av diktverket Beowulf på svenska. Den mesta kända och spridda översättningen gjordes av Björn Collinder år 1954 och det är också den senaste innan Gunnar D Hanssons översättning kom ut.

https://blog.zaramis.se/2025/06/19/beowulf-drakar-monster-alver-och-orcher/