Thirsty Mermaids. Kat Leyh. 2021. Gallery 13. ISBN 978-1-9821-3357-3.

(In English: see the reply post)

Olipa kerran kolme merenneitoa, jotka ryyppäsivät. Sit kalja loppui. Se oli paska tsägä. Kaljaa löysi vain uponneista laivoista. Onneksi yks kolmikosta osas taikoa. Niinpä mimmit päätti muuntautua ihmisiks, jotta ne sais lisää kaljaa.

Kolmikkoon kuuluvat läski, kurvikas ja iloinen Pearl, maskuliininen korsto Tooth ja Laiha syvyyden velho Eez. He ovat meren kansaa, joka ihmismittapuulla on kakaramaista, uteliasta, leikkistä ja varomatonta.
Nämä merkkarit ovat kuin lapsia tai villieläimiä: elävät hetkessä, mutkattomasti, miettimättä tekojensa seurauksia ennakkoon tai tulevaa ylipäätään. Eksistentiaalinen angsti on heille vierasta. Vedenalaisessa maailmassa ei ole hyötyä murehtia tulevasta.

Seikkailu alkaa railakkaana kännifarssina. Sitten käy ilmi, ettei takaisinmuuntautuminen sujukaan noin vain. Tarina syvenee ja mutkistuu. Onneksi baarimikko Vivi ottaa raikulimimmit suojateikseen ja kärsivällisesti selittää pyykkäämisen, kapitalismin ja työhakemukset.

Huumori irtoaa kolmikon törmäillessä ihmismaailman kulttuurisiin kummallisuuksiin, kuten vaatteet, suihku, palkkatyö ja sukupuoliroolit. Kun Toothille löytyy lopulta kelpo työ portsarina, mentorimme Vivi yrittää meikata hänet edustavaksi ekana työpäivänä. Naisellinen ehostus sopii vantteralle Toothille kuin pinkki rusetti hydraulitunkkiin.

Thirsty Mermaids on vekkuli, notkeasti piirretty, retee, kuuma. Leyh on tottavie tutkinut monenlaisia kehoja ja eleitä ja osaa piirtää niitä päästään sujuvasti: partoja, sänkitukkaa, isoja mahoja, tissejä, peppuja, puunrunkokäsivarsia. Eezin pitkä, laiha, kalpea syvyydenolennon keho on kontrastissa Pearlin rehevyydelle ja Toothin maskuliiniselle toimintasankarikropalle. Kasvonilmeet on piirretty usein hyvin viitteellisesti, muutamalla viivalla, mutta samalla erittäin ilmaisuvoimaisesti. Väritys on enimmäkseen laajaa, tasaista väripintaa kylläisin, kirkkain sävyin, mistä tulee energinen, leikkisä, lastenkirjamainen vaikutelma. Sarjakuvan visuaalinen olemus on leikkisä, kehopositiivinen, queer: merenolentojen kehoissa on naismaisia piirteitä vaihtelevasti, mutta erityisesti ihmiskehoihinsa he näyttävät suhtautuvan mutkattomasti: hassunhauskoja kulkuneuvoja, joilla voi pitää hauskaa.

Tarina ei ole kannesta kanteen pelkkää hulvatonta dokausreissua. Pearl ja Tooth oppivat ihmistelyä kompuroiden, mutta yhä enemmän. Samaan aikaan Eez hengaa Vivin kotona, stressaa yrittäessään keksiä kotiinpaluukeinoa ja kokee ahdistusta kehostaan. Eezin tarinassa on vielä omanlaista queeria toiseutta, sillä hän on ikään kuin eri lajia tai biologista heimoa kuin Pearl ja Tooth. Nämä diipimmät sävyt tulevat mukaan vähitellen, ja kokonaisuudesta tulee koskettava tarina.

Pääteemana näyttää olevan ystävyyden voima: kuinka voi sopeutua joukkoon, vaikka onkin erilainen. Tämä tulee esiin siinä, kun seikkailijakolmikko yrittää selvitä ihmisten maailmassa ja vähitellen alkaa pärjätä, mutta niinikään kolmion lapsuudentaustassa.

Törmäsin sarjakuvaan Sellon kirjastossa Espoossa. Tää on aivan parasta, miten joskus kirjastossa vaeltaessa löytää sattumalta jotain, joka kolahtaa. Siksi julkiset kirjastot ovat suuri aarre. Thirsty Mermaidsia ei taida saada Suomesta kaupoista, mutta netistä pystyy kyllä tilaamaan. Haluisin vinkata tän sarjiksen teineille ja nuorille aikuisille, jotka miettivät sukupuoli-identiteettiään, tai kuuluisiko oman kehon olla tietynlainen, tai voiko löytää toisia tyyppejä, joiden kanssa voi olla oma itsensä. Thirsty Mermaids kertoo omanlaisensa vastauksen leikkisästi, rohkeasti ja samaistuttavasti.

#sarjakuva #sarjakuvat #merenneidot #fantasiakirjallisuus #kehopositiivisuus #KatLeyh

NEUE REZENSION: Snapdragon

"Snapdragon ist ein Comic, bei dem der sense of wonder nie verloren geht", findet Christian.

https://comicgate.de/rezensionen/snapdragon/

#Comicrezensionen #Grusel #Horrorcomic #Jugend #KatLeyh #Kindercomic #Reprodukt

Snapdragon

Auf der letzten Verleihung des Max-und-Moritz-Preises hat sich abgezeichnet, was auch mir schon immer plausibel erschien: Kinder mögen Grusel. Während Max-und-Moritz-Preisträger Boris Babette und lauter Skelette eher spielerisch an die Sache rangeht, geht es im nominierten, aber leer ausgegangenen Snapdragon tatsächlich sehr unheimlich zur Sache. Die titelgebende Snapdragon (engl. für Löwenzahn) ist ein wildes, unangepasstes Kind. Auf der Suche nach ihrem verschwundenen Hund Oldboy wagt sie sich in ein altes Hexenhaus im Wald, in dem eine unheimliche Alte wohnt. Dieser sagt man nach, sie esse Tiere. Also nicht nur Schnitzel oder so, sondern Haustiere, Wildtiere, tote Tiere am Straßenrand. Snapdragon findet dort tatsächlich ihren Hund, und ihm fehlt ein Bein! Ein erster Schreck für Snap, dem gleich ein zweiter folgt. Plötzlich steht die Hexe im Türrahmen, und die gibt sich größte Mühe, auf keinen Fall die Angst auszuräumen, die jeder und jede vor ihr hat. „Ich esse ihn Stück für Stück“ sagt sie zu Snap, die vor lauter Schreck sofort Reißaus nimmt. „Roadkill Witch“ wollte Kat Leyh den Comic ursprünglich nennen, denn neben dem Mädchen …

Comicgate
'Snapdragon’s magical LGBTQ+ representation speaks to all us who have felt like outsiders'

Just Like Us ambassador Pippa Sterk reflects on the queer themes in Kat Leyh's acclaimed graphic novel Snapdragon.

GAY TIMES