Kiitos Oulu ja @kummacon Junassa ehtii taas somettaa. @tiiawithbooks kertoi taustoistaan kirjoittajana, joten tartutaanpa tÀhÀn eli kerronpa minÀkin.
đ„ MitĂ€ kirjoitin ennen esikoiskirjaani? đ„
đŠâ ïž Lapsena kirjoitin vĂ€hĂ€n höpsöjĂ€, romantisoituja merirosvoseikkailuja, yleensĂ€ merirosvojen nĂ€kökulmasta. Kirjoitin myös ensimmĂ€isiĂ€ paatoksellisia runojani sekĂ€ ainakin yhden pidemmĂ€n fantasiatarinan lepakoista (siis elĂ€imistĂ€, ei lesboista), joita vainosi hirmuinen kirkas valo. TĂ€mĂ€ hirmuinen kirkas valo itse asiassa löysi tiensĂ€ vĂ€hĂ€n toisenlaisessa muodossa lopulta Koukosieluihin.
đ đ§ TeininĂ€ aloin kirjoittaa enemmĂ€n kauhua. Kirjoitin vuonna 2007 ensimmĂ€isen pienoisromaanini, joka oli paatoksellinen ja melko kliseinen vampyyritarina. TĂ€mĂ€n pohjalta kuitenkin syntyi lopulta toinen julkaistu kauhunovellini, joka nĂ€ki pĂ€ivĂ€nvalon vuonna 2015 Usva-lehdessĂ€. Rankkaa uudelleenkirjoittamista se tietenkin vaati. EnsimmĂ€inen kauhunovellini julkaistiin vuonna 2009, mutta kirjoitin sen jo pari vuotta aiemmin eli 17-vuotiaana. MinkĂ€ kyllĂ€ huomaa.
𩮠đžïž Suunnilleen parikymppisenĂ€ kirjoittamisessani oli pitkĂ€hkö tauko, ehkĂ€ jonkinlainen etsikkoaika. Kirjoitin joitakin yksittĂ€isiĂ€ runoja ja novelleja, kauhua edelleen pÀÀasiassa, mutta en oikein saanut mitÀÀn jĂ€rkevÀÀ valmiiksi saati julkaisukuntoon. Tein myös satunnaisia toimittajan hommia.
đ„đ§ Palasin kirjoittamisen pariin uudestaan vuosina 2014-2015. EnsimmĂ€inen romaanini oli historiallinen, kansanperinteestĂ€ ammentava kauhuromaani, joka sijoittui 1600-luvun nĂ€lkĂ€vuosiin. Romaani tuli valmiiksi, tavallaan, mutta hyydyin ja kyllĂ€styin siihen editointivaiheessa. Lopulta tajusin etten tykĂ€nnyt tekstistĂ€ tai hahmoista tarpeeksi, ettĂ€ olisin jaksanut työstÀÀ sitĂ€ kunnolla, vaikka saattaa olla ettĂ€ vielĂ€ joskus hyödynnĂ€n sen ideaa. Jossain vaiheessa yritin kyhĂ€tĂ€ sille myös jatko-osaa, mutta siinĂ€ ei lopulta ollut kauniisti sanottuna pÀÀtĂ€ eikĂ€ hĂ€ntÀÀ, joten jĂ€tin sen kesken parin sadan sivun jĂ€lkeen. TĂ€tĂ€ projektia varten kehitin alunperin myös ensimmĂ€istĂ€ kertaa oman vanhakantaisen murteeni, joka sitten hieman myöhemmin toimi pohjana tuonelaisten puheenparrelle eli ei se työ hukkaan mennyt.
đ đšââ€ïžâđš Kolmas julkaisematon romaanikĂ€ssĂ€rini oli antiikin Kreikan mytologiasta ammentava homoeroottinen eepos. EnsimmĂ€inen sateenkaareva romaanini siis. TĂ€mĂ€kÀÀn ei koskaan tullut valmiiksi koska kirjoitettuani joitakin satoja sivuja tajusin, ettei minulla ollut kunnianhimoisesta ideasta huolimatta mitÀÀn hajua, mitĂ€ olin sillĂ€ tekemĂ€ssĂ€, joten sekin lopulta hautautui. Ihan hyvĂ€ niin. TiettyjĂ€ aihelmia kuitenkin sĂ€ilyi TerĂ€sjÀÀhĂ€n kuten Tuonelaan matkaaminen.
đȘïž đłïžâđ Vuonna 2017 löysin runojen kirjoittamisen uudestaan ja aloin kirjoittaa eeppistĂ€ runoutta erityisesti Rooman inspiroimana koska satuin olemaan siellĂ€ vaihdossa. Samana vuonna osallistuin pitkĂ€stĂ€ aikaa ensimmĂ€iseen antologiaani TĂ€mĂ€ jalka ei ole minun, johon minut tultiin niin sanotusti kotoa hakemaan. TĂ€ssĂ€ antologiassa pĂ€ivĂ€nvalon nĂ€ki ensimmĂ€inen sateenkaareva novellini, mutta ei toki viimeinen. Julkkareista muistan sen, ettĂ€ oli niin kova myrsky, ettĂ€ tuolit lentelivĂ€t terassilta, minĂ€ tanssin humalassa sateessa ja saatoin myös tavata ensi kertaa Nysalor-kustannuksen pÀÀmiehen.
đč đ·ïž Seuraavan vuoden kauhuconissa Nysalor-kustannuksen pÀÀmies osti minulta perĂ€ti kaksi ihan itse tekemÀÀni vihkoa, johon olin kerĂ€nnyt vanhoja suomalaisia murhaballadeja suoraan SKS:n arkistosta. Samana iltana hĂ€n kysyi minulta oliko niitĂ€ lisÀÀ ja tekisinkö niistĂ€ kirjan. Lupasin tehdĂ€. SiitĂ€ kaikki lĂ€hti.
đ„ Miten sinusta tuli kirjoittaja/kirjailija? MitĂ€ kaikkea kirjoitit ennen kuin aloit julkaista? đ„
#kirjamastodon #kirjat #kirjamasto #kirjoittaminen #meneejunamatkatnÀinkin