Kaksi viimeistä kirjatilausta World of Booksista ei ole mennyt ihan nappiin. Molemmissa kunto oli mainittu ”very good”. Eka haisi homeelle, toisen välissä on mahtava kuivunut russakka. Vancouverista asti.

Terde kuurassa mutta hra mustarastas tiedottaa lainhuutojaan jo toista päivää. Räkänokilla ei ole näille huudeille asiaa!

Tuntemani perhe muutti kauan sitten työn takia, melko pakottavista syistä ja pitkän työttömyyden jälkeen Dubaihin, missä asui pitkään vuokralla ja sitten hankki sijoitusmielessä asunnon. Nyt sitten tuulettimeen on osunut pökäle jos toinenkin. Perhe on nyt siirtynyt turvaan toiseen maahan, mutta pikkasen tulee mieleen, miten sen Dubain asunnon arvon käy.

Varusmiehet keskustelivat taannoisesta metsäviikostaan. "Teltassa oli niin ahdasta, että vieruskaverin jalka oli puoli metriä minun rektumissa."

Sanokaapa miltä astma tuntuu?

Onko ukrainalaisia elintarvikkeita myyvä sopilka.fi tuttu? Pk-seudulla saa kotiinkuljetuksella myös kylmätavaraa. On ollut hauska hommata sieltä vähän tavallisesta poikkeavia vierasvaroja.

On tullut luettua hämmästyttävän hienoja romaaneja influenssaputkesta toipuessa. Jamaica Kincaidin "Annie John", "Lucy", "Äitini omaelämäkerta". (Kaikki samaa tarinaa eri paketissa). Sitten Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset. Loistava vanhan ajan kertoja, joka valaisee Ukrainan tilannetta Krimin miehityksen jälkeen. Ja eilen lotaisin Frode Gryttenin Päivä, jona Nils Vik kuoli. Voi herran tähden. Tällaista ei voi nuori ihminen kirjoittaa. Harvoin itken kirjoja lukiessa mutta nyt hanat aukeni.