Voihan. Jos en saa kesän aikana tuupattua lisävauhtia yhdistyksen varainkeruuseen, Tohtoriverkosto-apurahojen jako jää tältä vuodelta väliin.

Alkuvuodesta meille on tullut yksi 300 e lahjoitus minulle tuntemattomalta hyväntekijältä sekä yksi 25 e lahjoitus jäseneltämme. Keräystavoite on 3000 e.

Apurahamme ovat pieni suuri teko ja mahdollistavat tutkimuksen etenemisen silloinkin, kun muuta rahoitusta ei ole.

Kiitos tuestasi ja jos jaat eteenpäin!

#tohtoriverkosto

https://www.tohtoriverkosto.fi/yhdistys/tue-toimintaamme/

Olen seurannut tätä Malediivien sukellustapaturman etenemistä kauhulla ja mielenkiinnolla. Uutisessa on tuttuun tapaan käytetty termiä onnettomuus, mutta ei tällä ole mitään tekemistä onnettomuuden kanssa. Jotakuinkin kaikki asiat, jotka on voi tehdä väärin, on myös tehty väärin.

Niille jotka eivät laitesukeltamista tunne, niin tässä pieni kertaus.

Harrastesukeltamisen maksimisyvyys on tyypillisesti 30-40 metriä, mutta peruskurssin käyneillä 18 metriä. Silloinkin kun käydään maksimisyvyydessä, puhutaan usein muutaman minuutin pikakäynnistä, jonka jälkeen loppusukellus tehdään matalammalla.

Yksi harrastesukeltamisen peruslähtökohta on se, että sukellus pitää voida keskeyttää turvallisesti koska tahansa nousemalla suoraan pintaan. Tästä syystä luolasukeltaminen ei ole osa harrastesukeltamista. Samasta syystä nämä syvyysrajat on asetettu.

Jutussa Patrik Grönqvist puhuu dekostopeista. Tällä tarkoitetaan dekompressiopysähdystä. Siinä sukeltaja pysähtyy odottamaan tiettyyn syvyyteen, jotten elimistöön kertynyt typpi poistuu hengityksen mukana. Harrastesukellukset suunnitellaan aina niin, ettei näille pysähdyksille ole tarvetta.

Tässä tapauksessa sukellusryhmä on mennyt harrastevälineillä luolaan, joka on syvemmällä kuin harrastesukeltamisen syvyysrajat. Heillä ei ole ollut käytännössä mitään luolasukeltamiseen vaadittavia välineitä.

Kenties kaikista älyttömintä tapauksessa on se, että myös yksi pelastajista kuoli pitkälti samoista syistä, vaikka suomalaiset olivat varoittaneet, ettei noin syvälle mennä perusvälineillä.

Tällaiset tapaukset ovat harmillisia, koska nämä synnyttävät helposti mielikuvan siitä, että laitesukeltaminen olisi erityisen vaarallista. Siinä on tietenkin omat pienet riskinsä, mutta tyhmyys ja välinpitämättömyys ovat ne asiat, jotka tekevät siitä vaarallista.

Käsittääkseni kaikki kuolleet olivat kokeneita sukeltajia. Tapaus on hyvä muistutus siitä, että kokemus ei kasvata kenellekään kiduksia.

Surullista 🫤

https://yle.fi/a/74-20228740

#sukeltaminen #laitesukeltaminen

Nyt tarviiis jotain kivaa ja nollaavaa että jaksaa ja muistaa, että elämä on elämisen arvoista.

Mihin mennä? Mitä tehdä? Jotain jänniä yllättäviä tapahtumia tulossa? Taide, teatteri, luonto (mutta ei yöpyminen luonnossa, ei kykene liian ötökästä)

Minimibudjetilla kun ei ole mitään rahaa tulossa mistään koko kesänä ja opintolainan jämillä pärjäiltävä. Mut nyt on taas sellainen synkkä mieli, että jotain mieltäylentävää pitää tehdä ja kokea jotta ylipäänsä jaksaa elää syksyyn asti.

Pesillä ei tapahdu ihmeitä, jaokkeet ovat kunnossa ja emottomat pesät kasvattelevat uutta emoa. Niinpä ajattelin kirjoitella mehiläisten elinkaaresta.

Kaikki alkaa munasta. Kuningatar eli emo munii päivässä jopa 2000 munaa. Munat voivat olla hedelmöittyneitä tai hedelmöittymättömiä. Hedelmöittyneistä munista tulee naaraita, eli työläisiä tai emoja. Hedelmöittymättömistä munista tulee kuhnureita eli koiraita (löydätkö kuvasta?). Myös työläiset voivat naaraina munia näitä hedelmöittymättömiä munia, mutta niistä kaikista tulee kuhnureita.

Koska mehiläisten sukupuoli määräytyy hedelmöittymisen perusteella, kuhnureilla ei ole isää. Eivätkä ne voi siis itse saada koskaan poikia, kaikki kuhnurien jälkeläiset ovat tyttöjä. Tyttärenpoikia ne voivat saada, minkä vuoksi mehiläisillä huomataankin usein jalostuksessa yhden sukupolven jälkeen uudenlaisia ominaisuuksia. Sieltä se isätön isoisä lähettelee geenejään jälkeläisilleen. Kuhnurien tehtävä pesässä on hengailla ruokakakuilla ja elellä makeaa elämää hunajaa nauttien, kunnes joku kaunis päivä samasta tai läheisistä pesistä nuori emo on lähtenyt häälennolle. Silloin kuhnurit lähtevät joukolla parittelemaan - ja kuolemaan, sillä parittelussa niiden lisääntymiselimet repeävät irti. Syksyllä työläiset viskovat vielä pesässä hengailevat kuhnurit ulos kuolemaan, sillä talvella ne olisivat vain resurssien hukkaamista.

Emon erottaa työläisestä ruokinta. Tämän vuoksi mehiläiset voivat vielä muutaman päivän ikäisestä toukasta päättää, että siitä kasvatetaankin emo eikä työläistä. Emoille tarjoillaan kuningatarhyytelöä tai emomaitoa (royal jelly), jossa olevat proteiinit (innovatiivisesti nimetyt major royal jelly protein 1-9) aiheuttavat sen, että emon kasvuun vaikuttavat geenit aktivoituvat ja emolle kasvaa esimerkiksi toimivat munasarjat. Tämä on hyvä esimerkki epigenetiikasta, eli siitä miten ympäristö säätelee geenien aktiivisuutta. Voin selittää tarvittaessa epigenetiikasta ummet ja lammet, tein aiheesta vain yhden väitöskirjan... Mutta pysytään nyt niissä mehiläisissä.

Mehiläisten munat (wikipediassa on hyvä kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/37/Bienenwabe_mit_Eiern_und_Brut_5.jpg) kuoriutuvat kolmessa päivässä. Tämän jälkeen toukka elää avosikiövaihetta (kuvassa näkyvät toukat) 5 vuorokautta (naaraat) tai 7 vuorokautta (koiraat). Sen jälkeen toukka peitetään, ja peittosikiövaihe kestää 8 vuorokautta emoille, 13 vuorokautta työläisille ja 15 vuorokautta kuhnureille. Yhteensä kehitys kestää siis 16 vrk emoille, 21 vrk työläisille ja 25 vrk kuhnureille. Jos pesään kuoriutuu kerralla monta emoa, ensimmäisenä kuoriutunut käy ensi töikseen pistämässä muut hengiltä. Kuoriutunut emo lähtee häälennolle noin viikon päästä kuoriutumisestaan ja alkaa munia siitä muutaman päivän päästä. Työläinen aloittaa elämänsä hoitamalla toukkia pesän sisällä ja edistyy sitten lentomehiläiseksi.

Emot voivat elää 5-7 vuotta, mutta yleensä tarhauksessa pyritään pitämään max 3-vuotiaita emoja, kun myöhemmin niiden munintateho laskee. Tai sitten ei, kuvassa oleva vuoden -22 emo (keltainen täplä) muni vielä tällekin kesälle oikein vahvan pesän. Tänä kesänä pitää kyllä vaihtaa hänet, kun ensi kesän väri olisi taas keltainen...

Työläisten eliniän pituus vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesällä ne kuluttavat itsensä loppuun hunajanhaussa noin kuukaudessa, mutta elokuussa syntyvät mehiläiset talvehtivat seuraavaan kevääseen asti, eli elävät noin 10 kk.

Ja ne kuhnurit? Niiden elinikä riippuu lähistön häälennoista ja syksyn lähestymisestä, vaihdellen muutamasta päivästä noin kuukauteen.

Kiinnostaako tällainen mehiläisten biologia? Vai onko tylsää ja liian paljon tekstiä? Heitelkää kommenteissa, millaista sisältöä haluatte. Olen palveluksessanne ja ennen heinäkuun hunajakiireitä ehdin julkaista vielä vaikka mitä.

#mehiläiset #hunaja #hunajaspämmi #mehiläiskummit

Kuunkehän kirjatrailerin katsomiskertoja:

Youtubessa: 16 (tilaajia 115)
Peertubessa: 23 (tilaajia 8)

Okei, siis ihan pikkuruisiahan nämä molemmat on, mutta tällaiselle tuuritubettajalle, joka ei jaksa välittää algoritmihirviön ruokkimisesta, Youtube tekee ihan itse itsensä tarpeettomaksi. 😀

#Kirjamastodon #Kirjafedi #RoyaumenAikakirjat

https://makertube.net/w/pRL7UDNzZ2Kqt9h97LsFWJ

Luin Karjalaisesta, kuinka "[Liperin kunnan tekninen johtaja Jouni] Pekonen luonnehtii Välikankaan datakeskusta lähtölaukaukseksi Välikankaan yritysalueen laajentumiselle ja jopa koko Joensuun seudun vihreään siirtymään liittyville hankkeille."

Sitten piti lähteä tutkimaan, miten datakeskukset ja vihreä siirtymä liittyvät muka toisiinsa. Ilmeisesti joidenkin mielestä paljonkin. Esim. valtakunnallisen vihreän siirtymän koordinaatiohankkeen sivuilla puhutaan vakavissaan vihreistä datakeskuksista.