Kävin taannoin Ruotsin kansallismuseossa. Siellä oli näyttely ruotsalaisesta (ml. Suomi) historiasta re: "afrikka ja orjuutus".

Ilmeisesti aihetta oli käsitelty enemmänkin, mutta mennyt ohi. Mikä on noloa: toisaalta suurvalta-aikaa käsiteltiin opinnoissa lähinnä itärajan kautta.

Kuvissa: Tanskan Länsi-Intiassa (nyk. Yhdysvaltain Neitsytsaaret) syntynyt Badin, joka lahjoitettiin Ruotsin hoviin. Nousi hovilakeijaksi.
Meikäläinen orjaplantaasi.
1/
#orjuus #historiafi #badin #siirtomaat #pohdinta

Samalla näyttely puski omaa ajattelua eteenpäin.

Tässä maassa jossa mm. HS ja Yleisradio ovat kirjoittaneetnäkemyksiä siitä kuinka osallisuutemme länsimaiseen kulttuuriin on rajoittunut "orjalaivojen tervaan"*, ja että ensimmäinen "suomalainen musta" oli Ambomaasta tuotu Rosa Clay (1875-1959)** helposti rajaa aiheen kuriositeetiksi..

2/

_
* Schrödingerin kissa: emme osallistuneet länsimaiseen historiaan, mutta olimme silti länsimaa.
**joka sitten rasismin vuoksi muutti Yhdysvaltoihin (!!)

@iju Rosa Clayn tapauksessa jotenkin sykähdyttävää että hän Yhdysvalloissa kuitenkin pysyi amerikansuomalaisissa piireissä. Radikaalissa työväenliikkeessä oli edes jonkinlaista yritystä purkaa rasismia. Hyvä iituplajuut!

Kaikkein tajunnanräjäyttävintä minulle on että Clay vietti vuoden opettajana Urjalassa.

@iju Tämä on minusta hyvä kiteytys keskeisestä paradoksista suomalaisessa historiatietoisuudessa: "emme osallistuneet länsimaiseen historiaan, mutta olimme silti länsimaa". Näkyy kiusallisen selvästi lukion oppikirjoissa. Eurooppalainen ihminen-kurssi voidaan käydä läpi mainitsematta yhtään Euroopan ulkopuolista maata Vietnamin sotaan asti (ainakin yhdessä verrattain tuoreessa nimeltä mainitsemattomassa oppikirjasarjassa, en ole jaksanut kaikkia syynätä).