J đłïžâđ no se yks ViitanenKaikkiko me tĂ€nÀÀn rarioon soitellaan :â-D Nyt suorassa lĂ€hetyksessĂ€ @titia. Ăsken vastasin ite puhelimeen tilanne pÀÀllĂ€, kun keittiön lattialla oli hetkeĂ€ aiemmin muutama sentti vettĂ€. Hiukan saattoi ajatus harhailla. Sori vaan @Pietarikoo ja kuulijat :-D
Fedin raivopÀÀt toivoo luontorunoutta saatana :â-D
Sen verran absurdi tilanne lÀpimÀrkÀnÀ keittiön irtokalusteita kuivatessa ja siirrellessÀ, ettÀ hÀtÀisesti muistin oman nimeni. Mutta oli kai ihan hyvÀ luontoruno-ohjelma! Ainakin ne kohdat, jotka ehdin kuulla ennen kuin huomasin, ettÀ keittiön lattia on veden peitossa.
Prioriteetit: runoudesta ehtii puhua koska tahansa, kai ne kriisit joutaa hoitaa sitten tÀrkeÀmpien asioiden jÀlkeen. (Varttia aiemmin en kyllÀ oikeesti ois vastannut puhelimeen.)
TÀmÀn runon haluaisin kuulla -lÀhetys luontorunoista löytyy alta. Noin kohdasta 1.47 alkaa osuus, jossa @titia toivoo yhtÀ Eeva Kilven parhaista runoista, eikÀ ehkÀ puhuta mitÀÀn siitÀ 1.27,45 alkavasta hömppien ja raivopÀiden puolestapuhujasta, joka unohtaa oman nimensÀkin.
Toivo rakkainta luontorunoa! | TÀmÀn runon haluaisin kuulla
Kertooko sinun lempirunosi kevÀÀllÀ kimaltavasta hangesta vai ilmastonmuutoksen sulattamista jÀÀtiköistÀ? HerÀÀkö luonto siinÀ eloon vai mÀtÀneekö lehti runollisesti? Runoja tulkitsevat nÀyttelijÀt Noora Dadu ja Miiko Toiviainen. Toimittajina Kaisa Pulakka ja Pietari KylmÀlÀ.
LÀhetyksen alkupuolella luettiin Mannerin runo Aamulla kello viisi, jossa pari sÀettÀ kuuluu nÀin:
Ruohossa kÀÀrmeen sorea ornamentti.
MetsÀstÀ kuuluu helmipöllön huuto.
Ei kuulu enÀÀ metsÀstÀ helmarin huuto. Mannerin teksti on vuodelta 1964, jolloin se vielÀ kuului. Aika harvoin tosin silloinkaan siihen aikaan vuodesta, jolloin voi havaita kÀÀrmeen ruohossa.
Palasin runolĂ€hetyksen jĂ€lkeen lukemaan Eeva Kilven Animaliaa uudelleen. TĂ€llaista kokoelmaa ei ehkĂ€ julkaistaisi nyt â voin aika helposti kuvitella, ettĂ€ sitĂ€ pidettĂ€isiin tendenssimĂ€isenĂ€, ehkĂ€ jotenkin liian suoraviivaisesti ja peittelemĂ€ttömĂ€sti julistavana. Mutta on siinĂ€ vaan hienoja kohtia. TĂ€mĂ€kin:
Olen mutaa ja suota, olen sieni ja sammal,
olen mÀttÀÀllÀ lakka, karpalo ja kyy.
Tai tÀmÀ:
MinÀ laulan sinulle rakkaudesta
puihin ja metsiin ja harjuihin.