Roni Laukkarinen (@rolle@mementomori.social)

Kun tammikuun 1. päivä 2024 vaihdoin työaikani alkamaan kello 10:00, elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Olen aina ollut iltavirkku ja vihannut aamuja. Nyt olen pystynyt noudattamaan itselleni luonnollista ja normaalia rytmiä, eli unten maille viimeistään yhdeltä yöllä ja sängystä ylös viimeistään yhdeksältä aamulla, jolloin saan tarvitsemani kahdeksan tuntia unta joka yö. Vaikka tämä järjestely on parantanut elämänlaatuani, se ei ole järkeistänyt työpäiviäni, päinvaston, se on enabloinut pitkään tekemistä. Kuvittelin työpäiväni pysyvän normaalin pituisena 10-18 välillä, mutta yrittäjänä ja työnarkomaanina (myönnettävä se on, prkl) jatkan kuuden jälkeen usein iltamyöhään, koska tekemisen imu on niin voimakasta ja olen iltaisin muita pirteämpi, ainakin vielä kuuden aikaan. Tämä on haitallinen kierre pitkään jatkuessaan ja olen aina kärsinyt jossain määrin ylisuorittamisesta ja työriippuvuudesta, joten homma lähtee herkästi lapasesta. Koska vuodet 2023 ja 2024 olivat henkilökohtaisella saralla elämäni vaikeimmat, tänä keväänä olen karannut kahta kauheammin työntekoon ja "kirinyt" hommissa ja kehityksessä. Virhe. Se on tarkoittanut aikalailla ympärivuorokautista työntekoa. Kun en huhtikuun 2025 alussa muistanut enää millon tein viimeksi "normaaleja työpäiviä", päätin yhtiökumppanini ja puolisoni kannustuksella tehdä asialle jotain. Otettiin eräänlainen "interventio". "Hard stop" tarkoittaa sitä, että lopetat työn tekemisen kellonlyömällä, kun työaika tulee täyteen. Yrittäjällä ei ole varsinaista "työaikaa", mutta olen ottanut 10-18 kiinteäksi työajaksi ja luvannut itselleni (ja muille), että poistun toimistolta ennen kuutta. Kello 18 on ikään kuin "deadline" itselleni, eli ei ole vaihtoehtoja. Tämä tarkoittaa sitä, että jätän kaikki kesken mitä on pöydällä ja jatkan taas aamusta. Arki-iltoina en avaa työkonetta. Nyt olen huomannut, että en halua avata tietokonetta vapaa-ajalla - koska tekemiseni nivoutuu niin vahvasti työasioihin, en halua ajautua iltahommiin. Tiukka työnteon lopettaminen ajoissa on ollut itselleni äärimmäisen vaikeaa, mutta olen pystynyt siihen nyt kuusi työpäivää putkeen. Tällä on ollut ihan älytön vaikutus hyvinvointiini; olen virkeämpi, jaksan paremmin, ajatus juoksee, eikä ole enää sellaista jatkuvaa ahdistusta ja stressiä, jota pitkään on ollut. Päivät tuntuvat valoisemmilta ja työkin sujuu paremmin. Kaikista vaikeinta on hyväksyä keskeneräisyys, en ole tottunut jättämään mitään kesken tai pitämään taukoa. Ajatus "kesken jättämisestä" on kuitenkin oman pään sisäistä, sillä aikatauluissa pysytään ja luvatut tehdään. Harvoin asiat tapahtuvat yhdessä päivässä. Järjestely on entistä enemmän nostanut ajankäytön ja priorisoinnin tärkeyttä. Jokaisella minuutilla on väliä ja tämäkin LinkedIn-postaus on timeblockattu Sunsamaan. Näistä työkaluista bloggasinkin joitakin vuosia sitten myös Duden blogiin: https://www.dude.fi/top-5-todo-appit Summattuna: Muista huolehtia itsestäsi! Se on päätös, toisille helpompi, toisille vaikeampi.