Kellojen „siirron“ viikonloppu lähestyy.

Olen tänään koko päivän elänyt tuntien kuin viikonlopun viettoon pääsisi jo huomisen loppupäivästä. Olen myös tiennyt että näin ei ole.

Tuntuu kuin jokin olisi hävinnyt. Ei kun ei. Tuntuu, että tähän viikkoon – juuri tähän viikkoon – on lisätty ylimääräinen päivä.

Niitähän on yleensä seitsemän. Lähdetään „zero-päivästä“, minkä jälkeen tulee vääjäämättä toinen. Ihmeellisesti numerointi määrittää päiville sekä identiteetin että järjestyksen! Sitten on neljäs sekä viides, joiden jälkeen tulee viikonloppu elikkä kuudes sekä seitsemäs. Seitsemän päivää.

Ei silti ollut toinen päivä tänään, eikä neljäskään, kun ennen työviikon päätöstä on vielä täyden työpäivän lisäksi tehtävä toinenkin.

Ylimääräinen päivä työviikon keskellä.

Keskiviikko! Mikä konsepti!

Eräät kielet nimeävät sen Odinin päiväksi. Tälläisillä nimeämisillä sekin on onnistuttu sisällyttämään seitsemän päivän pituiseen viikkoon.

Lieneekö muille tuttu ilmiö, että biologinen viikkokello heittää näin, koko päivän?

#Häviäminen