HarmitonTaru sormusten herrasta on fantasiaklassikko, joka lapsuudessa Hobitin ohella sysäsi portista fantasiamaailmoihin. Kun 10-vuotiaana vielä pääsi mukaan Keski-Maa roolipeliä pelaamaan, täyttyi nuoruus monilta osin Keski-Maassa vietetystä ajasta hyvien ystävien parissa, joista sittemmin yksi tuli hyvinkin läheiseksi ja tätä vuonna yhteistä taivalta tulee jo 26 vuotta täyteen - ja matkat Keski-Maassa jatkuvat yhä.
Viimeksi luin Sormusten herran 10 vuotta sitten iltasatuna lapselle ja tarttuessani kirjaan nyt uuden painoksen myötä odotin pääasiassa nk. turvakulttuuria. Se on jotain, mihin voi kadota, uppoutua ja saapua kuin turvasatamaan keskellä maailman melskeitä, joita valitettavasti tuntuu nyt riittävän.
Mutta kirja ei tuntunut enää samalta kuin ennen. Tuo oli ensimmäinen ajatus, kun olin ehtinyt Rivendellin laaksoon asti. Eikä se ole tuntunut juuri muuallakaan: ei Raurosin putouksilla, ei Rohanin ruohotasangoilla, eikä Valkoisen kaupungin kaduilla. Se oli paljon suoraviivaisempi kuin muistin! Tapahtumat tuntuivat etenevän pikakelauksella. Helmin syvänteen taistelu? Viuh vauh.
Onko kirja huonompi kuin ennen? Ei. Mutta viimeiset eletyt 10 vuotta näkyvät ja heijastuvat takaisin arvaamattomasti, sillä 10 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. On ollut äärimmäisiä tunteita, iloa, surua ja burnoutin jättämät jäljet. Ehkä jokin viisaus on siinäkin, että hobitteja pidetään täysi-ikäisinä, kun he täyttävät 35 vuotta. Nuorena ajattelin, että mitä pöhköä, mutta näin ikäpyykin ylittäneenä ajatus on lähinnä: "Aaa. Joo. Totta."
Eniten herkistyin lukiessani Éowynistä, joka on Galadrielin ohella kirjan harvoja vahvoja naishahmoja. Éowynin suru on riipivää, mutta aktivoivaa. Lamaannus ja masennus olisivat yleensä seuraus kaikesta koetusta, mutta Éowyn kääntää sen päättäväisyydeksi ja rohkeudeksi, joka äärimmilleen vietynä lähentelee itsetuhoisuutta sodan melskeissä. Aragornin ja Éowynin kohtaaminen Dunhargissa oli itselle jotenkin merkittävä vedenjakaja, joka sai pohtimaan surun viisautta.
Moni kuulemma lukee tämän joka vuosi uudelleen, mutta ehkä annan uinua seuraavat 10 vuotta jälleen, kun Keski-Maassa tulee muutenkin seikkailtua. Roolipeli olisikin sitten jo oman postauksen paikka!
見到你的人生被真理毀了真是開心
