Taidan vaihtaa noutopistettä. Tuo piste mihin robot tulevat, on vaarallinen mulle. Ei ole ensimmäinen kerta kun tapahtui läheltä piti tilanne.
Pitää katsoa saisko sisäpihan puolelle tulemaan.
Bussit on vaikeita. Liikkuvaan kohteeseen on vaikean ”tähdätä”. Varsinkin mun silmillä. 
Eilen alkoi oikea silmä särkemään pitkästä aikaa.
Unohdin pitää taukoja päivän aikana. Tärkeää muistaa lepuutella silmiä sulkemalla ne ja olla vain.
Jos apteekkireissu ei täysin pieleen mennyt niin sitten kauppareissu. Ymmärrän kyllä ystävällisiä ihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa näkövammaista tilanteessa, jossa he (näkevät) kokevat avun olevan "tarpeellista". Siinä on kuitenkin ongelmansa.
Mutta joo. Nyt en ollut apua vailla. Olin laittamassa koristani ruokia kassan liukuhihnalle. Edessäni ollut vanhempi rouvahenkilö päätti yhtäkkiä kesken kaiken työntää omat kätensä mun naaman eteeni näköesteeksi työntääkseen korkeaa koripinoa pari senttiä kauemmaksi koritasosta, jossa korini oli.
Kutsun näitä ihmisiä ns. "curling vanhemmiksi". Jos on ihan pakko työntää koripinoa pari senttiä sivummalle, olisiko silloin parempi kiertää mun _takaa_ ja siirtää ne korit minne nyt ikinä tahtookaan.
Ihmiset. Älkää tulko eteeni! 
Ulkona on niin pimeää. Olen kävelemässä ulko-ovelta robon luo. Välimatkaa n. 3-4 metriä. Kävelen varmuuden vuoksi kädet ojossa tyhjää hamuten jos robon ohi kulkee ihmisiä. Ajattelen käsien olevan merkki etten näe pimeässä.
Kädet osuivat jonkun kävelevän ihmisen kylkeen. Taktiikkani ei toiminut.
En tiedä mitä muita keinoja tähän on. Valkoinen keppi ei ole tilanteessa vaihtoehto, koska molemmat kädet ovat varattuja alle minuutin päästä ostoskassien takia. Kolmatta kättä en omista.
Joskus tulee tilanteita, jossa joudun kävelemään jotakuta päin vain siksi, kun toinen ei tajua nopeasti minun olevan sokea ja väistää. Ei vaikka merkkejä siitä antaisi.
Tämä on yksi tyypillinen esimerkki. Ei kivaa. Minkäs teet.
Katsoin keittiössä uunin valoa. Sitä oranssia valoa, joka ilmoittaa onko uuni valmis vai ei.
Testasin vähän näkötilannetta. Katsoin valosta hieman sivummalle muutaman sentin verran. Se valo katosi näkökentästä kokonaan ja se korvaantui valekuvalla, eli valon päälle tuli uunin valkoinen pinta. Niin pienestä se on kiinni, et näkeekö valon vai ei.
Moppaava robotti-imuri on kyllä minun suurin pelastus arjessani. 
Ongelma ei ole siinä löydänkö pölyt vai en, vaan siitä et aiheutan oikeasti pahaa vahinkoa moppauskepin kanssa. Erityisen vaarallista se on silloin, kun ympärilläni on eläviä ihmisiä. On ollut monia läheltä piti tilanteita ja tämän seurauksena siirryin suosiolla käyttämään robotti-imurin moppausominaisuutta.
En halua et tavarat hajoavat ja ikkunoihin/seiniin tulee reikiä ja ihmiset joutuvat päivystykseen paikattavaksi minun takia. Minua ahdistaa ihan sairaan paljon ajatus siitä, et aiheutan tahatonta vahinkoa muille. 😭 💔
Lea Vihonen esittää näkevää, vaikka on sokea
Teatterikorkeakoulun ovet halutaan avata myös vammaisille näyttelijöille. Turkulainen Lea Vihonen menetti näkönsä, mutta ei lopettanut näyttelemistä.
"Vammaisia näyttelijöitä on nähty harvakseltaan suomalaisissa ammattiteattereissa tai elokuvatuotannoissa.
Näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä Teatterikorkeakoulusta toivoo tähän muutosta. Hänen mukaansa Teatterikorkeakoulun pääsykokeita ja opetusta pitää kehittää niin, että myös hakijat, joilla on rajoitteita, voivat päästä sisään.
– Moninaisuuden ja saavutettavuuden lisääminen opiskelijavalinnoissa on meille todella tärkeä painopiste, sanoo Knihtilä."
Kuulonäkövammainen 89-vuotias joutui järkyttävän väkivallan uhriksi kirkon edustalla
Syyttäjä vaatii 41-vuotiaalle miehelle ankaraa, vähintään kahdeksan vuoden mittaista vankeusrangaistusta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8ff63ae4-f40b-4a44-b749-2571a64c35a6
Veera Laukkarinen
