Kansanveneen painokaaren uusiminen, osa 2

Pyhissä kirjoituksissa eli Larssonin evankeliumissa [Larsson, Thomas 2002: Träbåtsrenovering – Att underhålla och bevara ett kulturarv. Nautiska Förlaget, Uppsala] sanotaan, että kun kupariniitin kantaa porataan veneen ulkopuolelta sopivan kokoisella terällä, kannan pitäisi jäädä renkaaksi poranterän ympärille, minkä jälkeen niitin voi siististi lyödä tuurnalla venelaudan läpi veneen sisäpuolelle.

Ja katso, näin tapahtui!

Ensin toki tuli harjoitusmielessä lipsautettua muutamasta niitistä poralla hieman ohi. Syntyneitä reikiä pitänee paikkailla mäntytapeilla ennen uusien kaarien niittausta.

#puuvene #puutyö #kansanvene #woodenboat #woodworking

Kansanveneen painokaaren uusiminen, osa 1

Kaksi kaarta pitäisi siis uusia. Ensin pitää tietysti poistaa vanhat kaaret. Huikea jännitysnäytelmä oli niittien etsiminen veneen pohjasta ulkopuolelta.

Niittien kannat on upotettu puuhun sekä kitattu ja maalattu piiloon. Mietitytti, kuinka iso pinta-ala pitää kaivaa esiin maalikerrosten alta ja montako sellaista niittiä tulee vahingossa poistettua, joiden viereinen niitti oli se, joka oikeasti piti poistaa.

Veneen runkohan pysyy koossa kupariniiteillä, jotka aina kaarien kohdalla menevät kaaren läpi. Kaaren poistamiseksi pitää poistaa niitit, joilla kaari on kiinni. Niitit poistetaan niin, että ensin niitistä poistetaan kanta, jonka jälkeen niitin voi lyödä tuurnalla laudan läpi pois. Niitit ovat itse asiassa kuparisia nauloja, joissa on aivan tavallinen naulan kanta.

Ankaran mittailun ja arvaamisen tuloksena niitit lopulta löytyivät yllättävän hyvin. Vain yksi väärä niitti tuli irrotettua niiden 12 niitin lisäksi, jotka oli tarkoitus irrottaa.

#puuvene #woodenboat

Vesi. Sepä on hyvin kaksijakoinen elementti, vähän niin kuin elämä. Se kantaa, mutta joskus se syö sisältä.

Veneen alla oleva vesi on hyvä, koska veden oleminen veneen alla on tärkeä osa veneyttä. Mutta veneen laitojen sisäpuolella oleva vesi ei ole hyvä. Paitsi juomavesi.

Puuveneessä pitää aina miettiä, mistä vesi tulee ja mihin se menee. Jos se jää johonkin muhimaan, syntyy otollinen elinympäristö lahottajasienille. Lahottajasienet ovat tärkeä osa monia ekosysteemejä, mutta eivät vene-ekosysteemejä.

Jossain remontissa ehkä 1990-luvulla on näköjään ajateltu, että avotilan turkkilevyt eli lattian saa kivasti noiden kölitukkiin ruuvattujen tukipuiden päälle. Ja niinhän ne saakin.

Mutta koska kyseessä on purjeveneen avotila, sinne usein sataa tai roiskuu vettä. Ja se vesi jää noiden tukipuiden väliin lätäköksi ja valuu siitä hiljalleen tukipuiden ja kölitukin välistä kohti pilssiä. Osa vedestä jää tukipuun, kölitukin ja kaaren välisiin koloihin muhimaan, koska tuo systeemi on rakennettu niin, että ne kolot eivät tuuletu.

Siksi tuosta kaaresta puuttuu pala. Se näytti ensivilkaisulla normaalilta, mutta se oli ihan purua ja imuri söi sen. Myös vasemmanpuoleisessa kaaressa on sama homma. Kylkilaudat ovat terveet, kölitukki ja kölipulttikin vaikuttavat olevan ihan käyttökunnossa. Vain kaaret ovat tuhoutuneet. Ja turkkilevyjen tuenta pitää toteuttaa jollain toisella tavalla.

Mutta ei se mitään. Nyt päästään kokeilemaan, miten uusitaan kaksi painokaarta limisaumaveneeseen. Jännää! Kippari on sillä tavalla vinksahtanut että sen mielestä tämmöinen on kivaa askartelua.

#puuvene #puutyö #remontti #lahoaminen

Kippari on joskus liikuttavan naiivi. Se luuli pitkään että sen tämän kevään pääprojekti on tuon viime kesänä vauhdissa rikkoutuneen levangin korjaaminen. Että sen lisäksi ei tarvitsisi tehdä kuin pientä huoltomaalausta ja lakkausta ja sitten ei muuta kuin paatti veteen. Jäisi aikaa ja rahaa muuhun elämään.

Se unohti että ei ole muuta elämää. On vain puuvene-elämä. Se kuvitteli ettei sillä kaarien korjaamisella ole niin kiire. Se ei muistanut, että puuveneen korjaaminen lähtee aina lapasesta.

#puuvene #purjehdus #kansanvene