Kun kokoomuksen kansanedustaja ja työeläkevakuuttajien toimari toteaa:
”Minulle tosi tärkeä arvo on ollut koko työurani sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Siihen liittyy myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus”
niin minua kylmää reippaasti.
Melkein yhtä paljon kuin toteamus nuorempien epäluottamuksen työeläkejärjestelmää kohtaan korjaamisesta:
”Ensinnäkin korkeakoulutettujen määrää pitäisi roimasti lisätä. .. Korkeakoulutetuilla on myös yleensä paremmat palkat, mikä puolestaan näkyisi korkeampina eläkkeinä tulevaisuudessa. Tämä vahvistaisi nuorten luottamusta tulevaisuuteen.”
Mistä sukupolvesta Sirén mahtaa puhua? Ja missä todellisuusessa työllistyneiden korkeakoulutettujen ansiot parantavat sen ison osan luottamusta, jotka hoitavat korkeakoulutettujen joukkoliikenteen, ruuan, juhlimisen, kotiinkuljetuksen, intran jne.? Heitä kun tulee olemaan aina enemmän kuin korkeakoulutettuja hyväpalkkaisissa korkeakoulutettujen töissä maksamassa itselleen yksityistä sosiaaliturvaa. Jonkun kun täytyy siivota korkeakoulujen lattiat ja tyhjentää roskikset, tehdä ruuan ja hoitaa luennoitsijoiden tekniikan. Ja maksaa palkat sekä tuet.
En ole ollenkaan yllättynyt, että kokoomuslainen korkeakoulutettu toimari, jonka tehtävä on haalia pääomia yksityiseen sijoitustoimintaan, kokee empatiaa juurikin hyväpalkkaisia korkeakoulutettuja kohtaan.
